Luinpa otsikon nimisen kirjan, eli Joni Martikaisen alaotsikolla "Miten, miksi ja milloin aivosi johtavat sinua harmaa". Takakannesta sai vaikutelman aika kevyestä kirjasta, mutta positiivisena yllätyksenä sisältö olikin täyttä asiaa kirjallisuusviitteineen kaikkineen. Aihe kiinnosti, varsinkin kun ajatukset sattuivat pitkälti yhteen omien havaintojen ja pohdintojen kanssa. Ehkä sen takia pidin kirjasta (kuten kirjassakin todetaan: se vahvisti omia käsityksiäni, joten siitä oli pakko pitää).
Muutaman kohdan nostan esille, jotka itseäni eniten koskettivat. Dopamiinivaste eli mielihyvän saaminen on siirtynyt ruuan, juoman, suojan ja seksin (jotka ovat seurausta evoluutiosta) saamisesta asioihin jotka johtavat noihin asioihin. Eli dopamiinivaste siirtyy palkinnoista tapahtumiin jotka johtavat palkkioihin. Nykyään yhteiskunnallinen asema ja raha ovat tuollaisia. Eli ihmiset ovat tosiaan kuin Pavlovin koirat.
Toinen oli kognitiivinen dissonanssi eli mielensisäinen kitka, joka ristiriitaisten ajatusten sekä tekojen ja tavoitteiden kohdalla aiheuttaa henkistä stressiä. Ihminen pyrkii poistamaan tuota stressiä erilaisin keinoin, joista räikein on olemalla epärehellinen itseään kohtaan eli selittelemään käytöstään parhain päin. Tuollaisista asioista olen usein kirjoittanut tässä blogissa, joten oli mukavaa lukea muiden selitys asialle. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että jos joku ihminen haluaa uskoa jotain, niin hän sen uskoo eikä ulkopuoliset voi päätä kääntää.
Kolmas oli sitten tuollaisten positiivisten harhakuvitelmien hyödyt, eli kuvittelemalla itsensä paremmaksi kuin onkaan tuottaa henkistä hyvinvointia ja oppimista. Joten vaikka itse olen yrittänyt olla rehellinen itselleni, niin ehkä olisikin hyväksi pitää itseään hyvänä.
Mutta lukekaa kirja, suosittelen.
