Viime viikolla Suomen luonnonsuojeluliitto alkoi kampajan soiden säilyttämisen puolesta, ja keräsi allekirjoittajia vetoomukseen. Tämä on tietenkin ajankohtaista ministeri Sanni Grahn-Laasosen populistiseen soidensuojeluohjelman pysäytyksen takia. Mutta liiton vetoomuksessa on kaksi vaatimuskohtaa: soidensuojeluohjelma toteutetaan viivytyksettä, ja turpeen veronkevennys perutaan.
Vaikka periaatteessa kannatan soiden suojelua, niin vetoomuksen nähtyäni en kuitenkaan voinut rynnätä sitä allekirjoittamaan. Syy oli tuo toinen kohta; turpeen verokevennyksen poisto. Maailman taloustilanteen takia kivihiilen polttaminen on viime aikoina ollut edullisempaa kuin turpeen, joten voimalaitokset ovat viime aikoina siirtyneet taas polttamaan sitä. Ja mielestäni Suomessa olisi järkevämpää polttaa turvetta (esimerkiksi hakkeen seassa) kuin maailmalta tuotua kivihiiltä. Joten tässä tilanteessa, kun vaakakupissa ovat turve ja kivihiili, en pidä turpeen verotuksen kasvattamista hyvänä ajatuksena. Joten allekirjoittaminen ei houkutellut.
Edellistä kappaletta ei pidä ymmärtää että kannattaisin turpeen laajamittaista käyttöä energian tuotannossa. Periaattessa suosin puhtaan ja uusiutuvan energian käyttöä, ja toivoisin että sen kehittämistä tuettaisiin enemmän. Eli ideaalimaailmassa käytettäisiin pääasiassa aurinko-, tuuli- ja vesienergiaa ja muita vastaavia, kuten haketta ja energiapuuta. Toissijaisena pidän ydinvoimaa. Kaukana näiden jälkeen tulee turve, kivihiili ja muut vastaavat fossiiliset polttoaineet.
Joten miksi sitten allekirjoittaminen ei houkuttanut? Koska juuri tällä hetkellä turpeen vaihtoehtona tuntuu käytännössä olevan kivihiili, ja veronkorotus veisi nyt väärään suuntaan. Joten vaikka pitkällä tähtäimellä olen samaa mieltä vetoomuksen kanssa, niin nyt pieni yksityiskohta tuossa häiritsi kuin kivi kengässä. Vaikka kannatan idealistisia tavoitteita puhtaan energian käytöstä, niin tuon vetoomuksen suorilla toimilla ei niihin päästä. Olin ajatuksissani umpikujassa, käytöntö ja tavoitteet olivat pahasti ristiriidassa.
Onneksi mietin ja tajusin oman ajatteluni ongelman. Kaipasin absoluuttista totuutta, yhtä tapaa joka ratkaisee ongelman kerralla. Olen tuollaista ajattelua aiemmin kritisoinut, ja nyt kapsahdin siihen itse. Maailma on monimutkainen paikka, joten harvoin ihmisen käsittämät "absoluuttiset totuudet" kuvaavat koko tilannetta. Kuitenkin ihmisen ajattelu kaipaa tuollaisia. Epäilen sen johtuvan ihmisen tavasta oppia, eli asioita luokitellaan (kategorisoidaan) ja niille annetaan nimi, jolloin ihmisen rajalliset aivot pystyvät niitä käsittelemään. Ja mitä vähemmän luokituksia ja nimiä, sitä helpompaa on ajattelu.
Eli kaipasin yhtä ratkaisua, joka vie maailman puhtaan energian käyttöön. Mutta tuo luonnonsuojeluliiton vetoomus johtaisi juuri tällä hetkellä ottamaan askeleen väärään suuntaan. Kuitenkin se olisi se suunta, johon tulevaisuudessa haluaisin maailman menevän. Eli selkeä ristiriita, mutta toisaalta tuo vetoomus täytyy ymmärtää idealistisena suurempana päämääränä, ei juuri tähän hetkeen vaikuttavana konkreettisena asiana.
Joten kävin allekirjoittamassa vetoomuksen hyvillä mielin.
