Mikä on yksi parhaista keinoista pysyä suosittuna miesporukassa? Se, että osaa nauraa itselleen eikä ota itseään vakavasti. Kun kertoo hauskasti omista virheistään, niin saa hyväksyvää naurua. Toisaalta miesporukassa ei kannata kertoa ei liikaa tai liian ylpeästi omista asioistaan, sillä helposti saa vastaukseksi on vähättelyä. Esimerkiksi töissä ei kannata kertoa harrastuksistaan, sillä se helposti tulkitaan ylpeilyksi, kuten:
- Olin kymmenes viikonlopun kilpailuissa, joissa oli yli 100 osallistujaa.
- Jaa, oli sitten 9 sua parempaa, eli ei kovin hyvin.
Mistä tuollainen käytös sitten kertoo? Ehkä se kumpuaa ihmisluonnosta, eli kun kilpailu ja oman arvon ylläpito on ihmisille luontaista toimintaa, niin siksi vähätellään toisia. Näin saa ainakin kohotettua omaa itsetuntoaan keinotekoisesti. Toisaalta jos itse vähättelee itseään, niin ei pyri esiintymään parempana eikä kuulijoiden kilpailuvietti herää, joten heille ei tule tarvettä vähätellä vastaan. Oman arvon suojeleminen eri keinoin saattaa olla kehittynyt normaalista itsesuojeluvaistosta, eli jos menettää arvostuksen saattaa siitä seurata pahaa myös koko yksilölle.
Mutta onko tuollainen alussa mainittu itsensä vähättely sitten hyvä keino torjua toisten vähättelyä? Ei, koska itsensä vähättely on juuri vastoin sitä ihmisen luontaista toimintaa eli oman arvon ylläpitoa.
Omat esimerkkini olivat suomalaisista miehistä, ehkä hieman kärjistettyjäkin. Mutta jostain syystä tuntuu, että naisilla normaali ensireaktio ei ole vähätellä toisia. Ja samaa voisi sanoa ulkomaalaisten "small talk":sta, siinäkin käyttäydytään kohteliaasti toisia kohtaan. Toki voisi sanoa että kyllä naiset ja ulkomaalaiset sitten selän takana vähättelevät toisiaan. Joten eikö ole rehellisempää olla tyly toisia kohtaan, jos se kerran on ihmisen luontaista käyttäytymistä?
Jos ihminen olisi puhtaasti järkiperäinen olento, niin rehellinen käyttäytyminen olisi varmasti oikeampaa. Mutta kun alkuperäinen ongelma nousee juuri siitä, että ihminen käyttäytyy tunteidensa ohjaamana eikä järkiperäisesti. Juuri tunteiden takia sitä vähättelyä tehdään, joten rehellisyyteen vetoaminen olisi vain tekosyy.
Mutta edelleen joku voisi kykyä, mitä pahaa siinä vähättelyssä sitten on, jos se juontaa ihmisen luontaisesta käyttäytymisestä? Jätän kysymyksen kuitenkin lukijan omien tunteiden käsiteltäväksi. Sen sijaan voisi viettiä, että miksi maissa, joissa on pitkät perinteet kulttuurista ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä, painotetaan kohteliaisuutta ja ulkoisen arvon ylläpitoa, esimerkiksi läntisten maiden small-talk, kaukoidän "no problem", joidenkin maiden "manana" (huomenna), japanilaisten kunniakäsitystä ja niin edelleen. Mitä he ovat oppineet ja mistä nämä tavat kertovat?
