"Haluatko kuulla kritiikkiä?" Tuo kysymys nostaa varmasti meidät kaikki varpaisillemme, valmiina puolustautumaan. Kritiikki mielletään yleensä kielteisiin asioihin, eli positiivista palautetta ei sanota kritiikiksi. Mutta miksi negatiivisen kritiikin vastaanotto on vaikeaa ihmiselle?
Netistä löytyy paljon hyviä ohjeita kritiikin antamiseen, mutta vähemmän sen vastaanottamiseen. Antamisessa yleensä neuvotaan olemaan menemättä henkilökohtaisuuksiin, kritisoimaan mielummin tekemistä eikä tekijää, tai käärimään kritiikki hyvän palautteen sekaan. Lyhyesti sanoen, huomioimaan toisen tunteet. Harvemmin kuitenkaan kritiikin antajaa neuvotaan miettimään omia tunteitaan tai miettimään kritiikin perusteita, jolloin voitaisiin välttää mahdolliset väärinymmärrykset ja ihmisten erilaisista arvoista johtuvat ristiriidat.
Mutta kuitenkin kritiikin antaminen on usein paikallaan, ainakin jotta mahdolliset ristiriidat tulevat esille ja niitä voidaan pohtia. Toki idealistisessa maailmassa ongelmista ja ristiriidoista olisi parempi keskustella tasavertaisesti ja pyrkiä yhdessä ratkomaan ongelmat. Mutta tasavertainen keskusteleminen ei ole helppoa, varsinkin jos toinen haluaa tuoda esiin ongelman joka hänen mielestään johtuu toisesta.
Kritiikin vastaanottamiseen löytyy myös huonoja ohjeita, kuten esimerkiksi: "Ota rakentava kritiikki vastaan rakentavasti. Muistathan, että kyseessä on lahja." Toki tuo naiivi ohje on irroitettu asiayhteydestään, mutta silti ohje ei auta itse ongelmaan, eli juuri miten osata ottaa kritiikki vastaan rakentavasti. Jos ihminen olisi tunteeton kone eikä epämiellyttävät asiat nostaisi epämiellyttäviä tunteita, niin silloin kritiikki olisi helppoa ottaa vastaan rakentavasti. Mutta juuri kritiikin nostattamien epämiellyttävien tunteiden takia kritiikkiä on vaikea ottaa vastaan. Meillä kaikilla on tunteet, jopa psykopaateilla, ja tunteet laukeavat aivoissa monta kertaa nopeammin kuin älyllinen ajattelu (tämä on ilmeisesti luonnossa elinehto). Joten kun joku kritisoi sinua tai jotain tekemääsi johon sinulla on tunneside, astuvat tunteet peliin paljon nopeammin kuin ehdit sanoa "rakentavasti". Ja niin kauan kuin tunteet vellovat mielessäsi, et pysty kunnolla järkiperäiseen toimintaan eli pohtimaan asioita rakentavasti, vaan vaistot ja syvältä kumpuavat toimintamallit yliajavat ajattelun. Joten tässä vaiheessa loogiset ohjeet kritiikin vastaanottamiseen eivät toimi, vaikka kuinka hyvää tarkoittavia ne olisivatkin.
Mutta miksi sitten kritiikki aiheuttaa meillä niin voimakkaan tunnereaktion? Voisiko kyse olla puolustautumisesta, eli ikävät sanat laukaisisivat jonkinlaisen eloonjäämisvietin jotta keho olisi valmis puolustautumaan? En tiedä onko joillain evoluutiobiologeilla houkutusta pohtia näin, eli johtaa kaikki yksinkertaisista perusasioista. Kuitenkin mielestäni tuo tuntuu aika kaukaa haetulta, sillä jos joku tulee antamaan kritiikkiä ystävälliseltä näyttäen ja normaalin äänenpainoin, niin en usko siitä syntyvän vaistoa fyysisestä hyökkäyksestä jota vastaan pitäisi puolustautua. Mutta kuitenkin tuollainenkin arvostelu nostattaa vastareaktion.
Joten ehkä kritiikin vastaanottamisen vaikeus johtuukin jostain "korkeamman" tason ominaisuudesta? Mutta mikä se ihmisen ominaisuus sitten on? Haluaako ihminen pitää minäkuvansa eheänä ja itsetuntonsa korkealla, ja kritiikki loukkaa tätä? Vai johtuuko kritiikin vastaanoton vaikeus tuosta "epätasa-arvosta" eli hierarkkisuudesta, eli kritiikin antaja on tilanteessa ikäänkuin korkeammalla kuin vastaanottaja? Nuo molemmat (minäkuvan säilyttäminen ja hierarkkisuus) ovat vahvoja vaistoja ihmisen käyttäytymisessä, joten en osaa vastata onko niistä vai jostain muusta kyse, kun kritiikki laukaisee voimakkaan tunnereaktion.
Enkä ole oikein löytänyt hyvää lähdettäkään, jossa asiaa olisi tutkittu tästä näkökulmasta, halusta ymmärtää ihmisen käyttäytymistä ja tunnereaktioita. Joten ehkä nyt on vain parasta jättää syiden pohdinta taka-alalle, ja miettiä miten tuota tunnereaktioita pystyisi käsittelemään. Yksi maininnan arvoinen ohje löytyi netistä, eli elokuvamenetelmä. Tuo ohje antaa vinkin kuinka pystyy etääntymään omista tunteistaan miettiessään kritiikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti