Kun aiempia tekstejäni lukee, voi saada vaikutelman että mielestäni tunteet ovat kaikki kaikessa, eikä järki liity mihinkään ihmisen tekemään. Noin ei tietenkään ole, mutta täytyy myöntää että olen tuonut esille voimakkaasti tunteiden vaikutusta ihmisen toiminnassa. Ehkä motivaationi sille on, että tuntuu kuin suurin osa ihmisistä ei tajuaisi oman käyttäytymisensä perusteita, ja antaisi järjelle liian suuren painoarvon. Siksi olen yrittänyt tuoda tunteiden osuutta esille.
Edelleen silti olen sitä mieltä, että tunteet vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen paljon, varsinkin pohjimmaisena eli motivoivana tekijänä. Usein älykkyyttä käytetään vain keksimään järkiperäisiä tekosyitä omalle toiminnalleen. Eli tunteet motivoivat ja päättävät mitä tehdään, ja järkeä käytetään sen jälkeen, usein hyvinkin menestyksellisesti. Ja tuskin minäkään tätä kirjoittaisin, ellei minulla olisi jokin tunteista kumpuava syy tehdä tätä.
Joten jos ihmisessä tunteet ovat merkittävä tekijä, niin mitä sitten? Onko se syy luopua järjen käyttämisestä? Voinko sillä puolustella huonoja tekojani? Onko järjen käyttöä turha kehittää, kun tunteet kuitenkin ovat vallassa? Mikä on oma agendani tässä?
Itse olen sitä mieltä, että ihmisen tulisi ymmärtää omaa käytöstään. Ja vähättelemällä tunteiden vaikutusta ihminen ei voi tajuta omaa käytöstään, saati kehittyä ihmisyksilönä. Joten järki tulee hyvin voimakkaasti kuvaan; järkeä tarvitaan ymmärtämään omia tunteitaan ja niiden vaikutusta. Eli en pyri vähättelemään ihmisen älykkyyttä, vaan näkemään ihmisen toiminnan kokonaisuutena johon vaikuttaa sekä tunteet että järki. Ja vasta kun näkee kokonaisuuden, voi menestyksellisesti oppia ja kehittyä paremmaksi (ihmisenä).
Järkeen perustuvat tieteenalat, alkaen matematiikasta ja fysiikasta, ovat kehittyneet historian aikana todella pitkän matkan. Niissä on pystytty määrittelemään ja sopimaan käytettävät termit ja yksiköt, joten tiedon välittäminen toisille ihmisille on melko helppoa. Näin tiedettä tekevät ihmiset pystyvät omaksumaan toisten työn ja jatkamaan sitä ja kehittämään sen päälle uutta. "Pehmeämmissä" ihmistieteissä ei olla vielä noin pitkällä, sillä ihminen on sen verran monimutkainen kokonaisuus, että on lähes mahdoton kuvata yksiselitteisiä asioita. Jos löydetään jokin yksittäinen teoria, joka onnistuneesti kuvaa ihmisen toimintaa, niin harvoin se kuitenkaan on kaikkialla pätevä saati kaikenkattava. Vaikka yksi asia kuvattaisiin täsmällisesti, niin silti monet muut asiat vaikuttaisivat ihmisten käyttäytymiseen, joten kokonaiskuvaa on lähes mahdoton muodostaa. Se (ihminen) on aivan liian monimutkainen systeemi, jotta edes sen toiminnan voisi kuvata kattavasti ja yksiselitteisesti. Ihmiset eivät osaa oppia ihmisyyttä toisilta, vaan kaikkien oppia tapahtuu oman kantapäänsä kautta, omiin kokemuksiinsa pohjautuen.
Silti mielestäni näitä teorioita ja ymmärtämystä ihmisen käyttäytymisestä tulee etsiä. Vaikka tavoite on täysin mahdoton saavuttaa, niin ottamalla askeleita sitä kohden päästään kuitenkin parempaan ymmärrykseen ja kuvaan. Ja parempaa ymmärrystä voi käyttää parantamaan ihmisten ongelmia, erityisesti ihmissuhteiden ja ihmisyhteisöjen ongelmia. Jos ihmiset ymmärtäisivät toimintaansa paremmin, niin mielestäni ihmisten maailma toimisi paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti