Sanontoja II: periaatteen vanki

Periaatteista ei pidä keskustella, vaan aatteiden perusteista.

Usein kun kaksi mielipidettä törmää eikä yhteisymmärrystä löydy, niin toinen osapuoli saattaa todeta asian olevan periaatekysymyksen. Tuntuu että tuolla sanalla "periaatekysymys" voidaan kieltäytyä kaikesta keskustelemisesta. Kun tuo kortti lyödään pöytään, niin yleensä se tarkoittaa avoimen keskustelun loppua.

Mitä "periaatteet" sitten yleiskielessä tarkoittavat? Sanakirjan mukaan periaate on "toimintaa tai ajattelua ohjaava perusajatus". Sanakirjan tekijä lienee ollut fiksu, eli kun periaate ohjaa ajattelua, niin eikö se tarkoitta että periaate on syntynyt jostain muusta kuin ajattelusta. Voisiko siis sanoa, että periaatteet ovat syntyneet tunteista? Se sopisi hyvin, sillä asioista, joihin ihminen suhtautuu tunneperäisesti, on hyvin vaikea keskustella. Tai voi niista keskustella, mutta se menee hyvin nopeasti väittelyksi.

Periaatteita löytyy useimmiten alueilta, joissa kaivattaisiin järjen käyttöä eikä tunteita, politiikka suurimpana esimerkkinä. Näillä alueilla tarvittaisiin toisten näkökantojen ja mielipiteiden ymmärtämistä, jotta asioita voitaisiin käsitellä tasapuolisesti. Toki järkevät poliitikot näin tekevätkin, mutta pohtiminen ei tunnu olevan nykyään muodissa, kun kaikki haluavat kärjistettyjä mielipiteitä ja vastakkainasettelua. Media jopa kärttää kynnyskysymyksiä, jotta asiat saadaan tuntumaan vetäviltä.

Miten sitten pitäisi keskustella, jos toinen lyö pöytään "periaate"-kortin? Ymmärryksen kannalta olisi hyvä yrittää saada selville mistä tämä periaate juontaa. Mutta jos toinen on jo tässä vaiheessa periaatteen vallassa, niin tuollainen keskustelu on mahdotonta. Oi tunteita, oi tapoja!

Sanontoja

Yritetäänpä hieman lyhyempää ilmaisua, eli typistetään artikkeli sanonnaksi.

Vain ehdottomilla mielipiteillä voi muuttaa maailmaa.

Ja ettei tämä menisi liian lyhyeksi, niin tehdään virhe ja selitetään. Joku voisi esimerkiksi sanoa, että tieteellä voi muuttaa maailmaa eikä mielipiteillä, eli keksimällä fysiikan lain ihmiskunta muuttuisi. Mutta jos tehtäisiin kysely tavallisten ihmisten keskuudessa, että kuka keksi ensimmäisenä maan kiertävän aurinkoa, niin suurin osa vastaisi varmaan Galileo Galilei (1564-1642). Kuitenkin jo Nikolaus Kopernikus (1473-1543) esitti ajatuksen maan kiertämisestä aurinkoa, ja hän oli tietoinen Aristarcus of Samoksen jo 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua esittämästä ideasta. Joten miksi siis Galilei on jäänyt historiaan, eikä ajatuksen oikeat keksijät? Koska Galilei oli ehdoton paavinkin edessä ("se pyörii sittenkin"), kun taas Kopernikus uskalsi julkaista mullistavan ajatuksensa vasta kuolinvuonnaan.

Kaikki ajatukset tulee kyseenalaistaa, mutta omia ajatuksia kyseenalaistamalla oppii eniten. Ja oppiminen on jalompaa kuin opettaminen.

Opettajat varmaan kavahtavat tuota loppua, joten täytyy pehmentää etten vähättele opettamista. Mutta opettaminen itsessään on vain oppimisen tukemista, ja opettaminen ilman oppimista on tuhlausta. Ja sanonnan alun taidan jättää lukijan pohtimisen vastuulle.