- erään puolueen edustaja teki rikosilmoituksen omasta blogikirjoituksestaan, tarkoituksenaan selvittää onko se rasistinen. Kirjoittaja teki ilmoituksen, kun oli saanut paljon julkista kritiikkiä kirjoituksestaan, ilmeisesti tarkoituksena saada "virallinen" lausunto että rikkoiko kirjoitus lakia vai ei.
- eräs pankki oli käyttänyt veroparatiisiyhtiöitä asiakkaidensa asioiden hoitamiseen. Julkisuudessa jotkut (pankin ulkopuoliset) perustelivat toimintaa sillä, että itse veroparatiisiyhtiöiden käyttäminen ei ole laitonta, laitonta on vain jos asiakas ei ilmoita niistä verottajalle.
Näissä molemmissa tapauksissa tuli vaikutelma, että joillekin kaikki mitä ei ole lailla kiellettyä on sallittua. Ja jos asia on laillista, niin kenelläkään ei ole oikeutta kritisoida sitä. Siis joko laillista eli valkoista tai laitonta eli mustaa, muita värejä ei tunnisteta. (Muilla väreillä viittaan tietenkin moraaliin ja lakien perimmäisiin tarkoituksiin.)
Aikaisemmin olen pohtinut, pohjautuuko ihmisen tapa kategorisoida asioita eri luokkiin ihmisen ajattelun ja oppimiskyvyn ominaispiirteistä. Eli oppiakseen ja ymmärtääkseen maailman asioita ihminen antaa niille nimen. Uusia asioita opitaan liiittämällä ne vanhoihin asioihin eli vanhojen nimien alle. Ja mitä vähemmän nimiä, sen helpommin kokonaisuuden voi ymmärtää. Ja äärimmäisen helppoa on ymmärtää mustavalkoisia asioita.
Mutta entäpä jos mustavalkoinen ajattelu perustuukin osin tunteisiin. Kun ihminen on saanut jonkinlaisen käsityksen asiasta ja pystyy nimeämään sen oman käsityksensä mukaan, niin samalla hän tulee valinneeksi puolensa. Ja heikon itsetunnon takia (joka kaikilla ihmisillä on) omaa valintaansa täytyy puolustaa. Ja jotta olisi helpompi puolustaa omaa tunnettaan, niin vastakkainasettelulla saadaan selkeä vihollinen, joka voidaan erottaa omasta näkökannasta.
Pitänee hieman selventää, muuten en itsekään varmaan myöhemmin ymmärtäisi mitä yritin tuossa yllä sanoa. Ihminen suhtautuu asioihin ja tehtäviin päätöksiin tunteella, ja järkeä käyteään lähinnä keksimään järkiperäinen tekosyy puolustamaan tunteilla tehtyä päätöstä. (Tämä voi olla kova väite perustelematta, mutta näin uskon kokemuksieni perusteella.) Ja kun järkiperuste tehdään jälkikäteen, niin se täytyy saada näyttämään pitävältä. Tällöin täytyy tulee tarve saada asiat näyttämään selkeiltä ja oikeilta. Ilman tunteita tuota perustelua ei tarvitsisi tehdä, jolloin asian monipuolisuuden voisi hyväksyä.
Hmm, oliko oma ajatteluni tuossa nyt harmaasävyistä vai mustavalkoista? Yritinkö taas tehdä tunteista kuningasta, ja vähätellä järjen toimintaa? Mahdollisesti. Ehkä täytyy kuitenkin taas kerran todeta, että asiat ovat monimutkaisia, ja ihmisen järjellä on vaikea edes ymmärtää ihmistä. Myös itselleni. Eli ei voi sanoa että tunteet olisivat ainoa selittävä seikka, vaan sekä järki että tunteet täytyy ottaa huomioon.
