Pyöräillessäni aamulla töihin tikka säikäytti päräyttämällä komean päristyksen juuri kun pyöräilin katulampun alta:
Tikkahan tekee tuota houkutellakseen naaraita (ei tehdäkseen reikää katulampun peltiin). Ja mitä kovempi ääni, sitä paremmin tikka uskoo houkuttelevansa naaraita. Ja tokihan katulampun pellistä lähtee isompi ääni kuin puuta nokkimalla. Ääni kuuluu varmasti paljon laajemmalle.
Kun tuosta tuli puhe työpaikan lounaspöydässä, niin monet ihmettelivät tikan toimintaa ja pitivät sitä kai jotenkin naurettavana. Se johti pohtimaan, että voisiko ihmisten toiminta näyttää jonkun mielestä naurettavalta?
Kuitenkin suurin osa ihmisen toiminnasta perustuu vastaavanlaisiin tunteisiin, toki ihmisellä ne ovat paljon monimutkaisempia. Mutta jotkut ostavat isoja autoja tai taloja näyttääkseen paremmuuttaan, jotkut juoksevat ympyrää tai luistelevat kumikiekon perässä ollakseen parempia kuin toiset. Eli eikö ihmisen kunnianhimo tai kilpailunhimo ole pohjimmiltaan samanlaista toimintaa kuin tikan isottelu katulamppua päristelemällä?
Eli eroaako ihminen ja katulamppua nokkivat tikka vain "määrällisesti", ei "laadullisesti"?
Muiden "tikkamaisuuksille" on helppo nauraa, mutta voiko omiaan havainta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti