Yksi nykyajan mantroista on kriittinen asenne, eli mihinkään ei pidä uskoa vaan on parempi luottaa omaan itseensä. Kaikki pitää kyseenalaistaa, jotta ei tule petetyksi. Tämä ilmiö kärjistyy julkisessa keskustelussa ja netin keskustelupalstalla, joissa yleensä ensimmäinen reaktio mihin tahansa esitettyyn asiaan on negatiivinen. Ja nämä negatiiviset vastaukset saavat yleensä paljon huomiota, koska ne kiinnostavat ihmisiä ja siksi myös media niihin helposti tarttuu.
Sen sijaan positiiviset vastaukset jäävät yleensä huomiotta, niistä ei (kukaan muu kuin alkuperäinen kirjoittaja) ole kiinnostunut. Joten ehkä senkin vuoksi positiivisia vastauksia ei tule yhtä paljon kuin negatiivisia, sillä positiivinen vastaus ei tunnu saavan itse mitään vastausta. Joten negatiivinen kriittisyys on vallannut pelikentän.
Mutta mitä sitten? Miksi kriittisyys negatiivisena asenteena olisi jotenkin haitallista? Sillä asenteella ei ainakaan tule petetyksi, mikä lienee hyvä asia nykyään. Vaikka alussa käytin sanoja kriittinen ja negatiivinen samassa yhteydessä, täytyisi ymmärtää että ne tarkoittavat eri asioita. Kriittisyydellä sen hyvässä mielessä tarkoitetaan tarkoin harkitsevaa tai punnitsevaa. Sen sijaan useimmat tuntuvat olevan kriittisiä merkityksessä arvosteleva, ja liittäisin tämän negatiivisyyteen. Harkitseva ja arvosteleva ovat eri asioita.
Usein tuntuu, että ihmiset menevät kaikissa asioissa äärimmäisyyksiin. Ensin jokin asia on muodissa, ja sitten seuraavassa hetkessä jokin toinen ja edelliset unohtuvat. Ja kun jokin asia on muodissa, vaikkapa hiilihydraattien huonot puolet, niin sitten mennään äärimmäisyyksiin ja karpataan. Sama tuntuu olevan kriittisen asenteen suhteen, siinäkin mennään äärimmäisyyksiin ja unohdetaan haluttu harkitseva-merkitys ja mennään ääripäähän eli negatiiviseen arvosteluun. Ja usein tässä arvostelussa tartutaan pikkukohtiin ja niiden kritiikillä saatetaan koko alkuperäinen viesti negatiiviseen valoon.
Kuitenkin negatiivinen asenne harvoin vie mitään asiaa eteenpäin. Jos tyrmää ja torjuu kaiken ulkopuolelta tulevan uuden, ei ikinä opi mitään uutta. Sen sijaan avoimella harkitsevalla asenteella toisen sanomisiin voi ymmärtää mitä toinen tarkoittaa, ja kenties löytää toisen näkökulman asioihin. Vastaavasti tätä uutta asiaa itse kehittelemällä pystyy kenties viemään ideaa pidemmälle ja liittää tai soveltaa sitä uusiin asioihin. Tiede on jo pitkään toiminut näin, eli tutkimus perustuu toisten töiden eteenpäinviemiseen. Toki harkitsevaa asennetta tarvitaan, sillä virheiden välttämisen lisäksi juuri tämä harkinta eli toisen ajatuksen ymmärtäminen ja sisäistäminen mahdollistaa ajatuksen jatkokehittämisen.
Eli kun yrittää ymmärtää toisen sanomisen positiivisessa mielessä eikä etsiä virheitä, saattaa löytää kultajyvän, jota ehkä alkuperäinen sanoja ei ole itsekään tajunut. Joten seuraavalla kerralla, kun joku esittää jotain typerää, niin torjumista parempi suhtautuminen asiaan olisikin vaikka yrittää ymmärtää miksi toinen sanoo kuten sanoo. Toki se vaatii ajattelua, eli on raskasta, mutta voi olla pidemmän päälle palkitsevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti