Osmo Soininvaaralta tuli taas näkökanta, jonka suuntaista olen itsekin aiemmin pohtinut. Ehkä siis on aika jatkaa myös ajatusta omasta näkökulmasta. Yleinen asenne päättäjien ja talousasiantuntijoiden keskuudessa tuntuu olevan, että talouskasvu ja vapaakauppa on välttämätöntä. Kuitenkin toiset asiantuntijat pitävät nykyistä menoa kestämättömänä maapallon luonnon kannalta.
Joten spekuloidaan, mitä tapahtuisi, jos otettaisiin EU:ssa "hiilitullit" käyttöön ja rokotettaisiin omaa teollisuutta päästöistä enemmän? Tullien takia ensimmäisenä muualta tuotujen tavaroiden hinta kallistuisi. Näihin kuuluisivat kai monet kulutustavarat jotka teetetään halpamaissa, monet viljelystuotteet joita tuodaan Euroopan ulkopuolelta sekä esimerkiksi öljy. Toinen, varmasti isompi ongelma olisi viennin väheneminen EU:n ulkopuolelle vastatullien ja kalliimpien tuotantokustannusten takia, siis esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Venäjälle ja Afrikan sekä Aasian valtioihin. Se tarkoittaisi ensireaktiona vientiteollisuudessa työllisyyden vähenemistä.
Nuo molemmat aiheuttaisivat varmasti tyytymättömyyttä kansalaisten keskuudessa, kun enää ei pystyisi kuluttamaan samoin kuin
ennen. Tämä iso rakennemuutos heijastuisi koko yhteiskuntaan, ja aiheuttaisi varmasti poliittista kiehuntaa. Joten olen skeptinen että demokratian ja vahvojen etujärjestöjen aikana tuollaista päätöstä pystyttäisiin tekemään.
Mutta jos spekuloidaan kuitenkin edelleen, niin millainen maailma (tai Eurooppa) olisi hiilitullien käyttöönoton jälkeen? Elintaso kulutusmielessä olisi varmasti matalampi. Lisäksi teknologinen kehitys varmasti hidastuisi, ellei jopa ottaisi pientä takapakkia. Tämä saattaisi koskea myös yllättäviä aloja, kuten lääketiedettä.
Kuitenkin toinen puoli asiassa on, että tullien takia notkahtanut vientiteollisuus alkaisi olemaan kilpailukykyinen EU:n sisällä, eli se pystyisikin nyt tuottamaan tavaroita jotka ennen tuotiin kaukomailta. Joten en usko että rakennemuutos olisi kohtalokas, vaan teollisuus sopeutuisi tuottamaan tavaroita sisämarkkinoiden kysyntää varten. Joten keskipitkällä aikavälillä talous varmasti sopeutuisi muutokseen.
Mielenkiintoiseksi asian tekee pitkä aikaväli, eli miten maailma kehittyisi kummassakin vaihtoehdossa? Yksi mahdollisuus nykyisessä globaalin vapaakaupan mallissa on, että suuryritykset kasvavat edelleen ja valtaavat markkinat ajaen pienemmät kilpailijat ahdinkoon. Tämä kehitys on nähtävillä jo nyky-Suomessa, jossa aidosti suomalaisen omistuksen osuus vähenee. Tämä on nähty ongelmaksi, kun taloudellinen valta katoaa Suomesta. Tulee jopa mieleen vanhat tieteiskirjat, joissa suuryritykset ovat mahtavampia kuin valtiot. Tämä on toki äärimmäinen vaihtoehto, eikä kehitys todennäköisesti johda siihen, vaan valtiot pystyvät vaikuttamaan jos kehitys lähtee väärään suuntaan.
Hiilitullien uhkakuvana voisi nähdä vastakkainasettelun ja sodan uhkan. Jos Eurooppa, Amerikka ja Aasia sulkeutuvat ja alkavat kilpailla keskenään, voi se johtaa vastaavanlaiseen tilanteeseen kuin kansallisvaltioiden aikoina, jolloin sodat niiden välillä olivat yleisiä. Ja vaikkei syntyisi todellisia sotia, niin kauppasodilla ja vastaavilla kylmillä sodilla saa myöskin pahaa aikaan.
Joka tapauksessa itse haluaisin laittaa omat korttini hiilitulleille ja pienemmille taloudellisille yksiköille. Kuitenkaan valtiot eivät ehkä enää ole optimaalisen kokoisia yksiköitä taloudelle, vaan Eurooppa ja muut isommat alueet ovat kompromissi nykyiseen elintasoon tottuneelle yhteiskunnalle.
Olenko jotenkin pessimistinen, kun tuon esille molempien vaihtoehtojen kielteisimmät puolet? Ehkä
tämä vain kuvastaa ihmiskäsitystäni, jossa ihmisen valloilleen päässyt kilpailunhalu johtaa lopulta ikäviin asioihin. Toki kilpailu on tuonut meidät kivikaudelta nykyiseen tietoyhteiskuntaan ja parantanut monien ihmisten elintasoa huimasti. Kuitenkin nyky-yhteiskunnassa kilpailu tuntuu olevan ensimmäinen arvo, ja muitakin arvoja pitäisi kunnioittaa.
Kilpailu ja hierarkkinen asenne tuntuu olevan kuitenkin syvällä ihmisen käyttäytymisessä. Ja kun tarvitaan voimakasta kilpailuhenkeä päästäkseen johtavaan asemaan, oli sitten poliitikko tai yritysjohtaja, niin tuskin sellainen henkilö ei haluaisi kilpailla valtiollaan tai yrityksellään muita vastaan. Ja kun kommunismin kaaduttua kapitalismi ja globaali vapaakauppa on viety äärimmäisyyksiin, niin tokihan kunnianhimoiset ihmiset käyttävät sitä kilpailussaan.
Joten voi optimismia olla? Jos kilpailu on ihmisen perusluonteessa, niin onko edessä vain yhä pahempaa? Olisi helppoa maalata ikäviä perikatoon johtavia kuvia, mutta toisaalta ihmiskunta on pärjännyt tähän saakka ja tilanne on kuitenkin edennyt mielestäni parempaan suuntaan (esimerkiksi orjuuden sallimisesta tasa-arvoiseen yhteiskuntaan). Joten ehkä pienin askelin mennään parempaan suuntaan, kuten tähänkin asti. Toki välillä jokin ikävä aate saa liian vahvan otteen, häiriten tasapainoa. Mutta silti keskimäärin edetään parempaan suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti