Aiemmin ensimmäisessä kirjoituksessani kirjoitin yrityksen organisaatiosta ja eri ihmistyypeistä. Siinä päädyin idealistisena pitämääni ajatukseen, että paras organisaatio olisi sellainen, jossa ylimpänä johdossa olisi hierarkkinen vastuunjakoon perustuva organisaatio, ja sen perustana yhteistyöhön perustuvia tiimejä eli esimerkiksi Scrum-pohjaisia itseorganisoituvua ryhmiä. Tämä olisi siis kompromissi, joka voisi toimia erilaisten ihmistyyppien välillä.
Maailma ja ihmiset eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, että jollain yhdellä ratkaisulla saataisiin kaikissa tilanteissa toimiva järjestelmä. Nykyään uskon, että mitään lopullisia ratkaisuja tai totuuksia ei ole mahdollista löytää, ainakaan jos niihin liittyy ihminen. Mutta se ei tarkoita, etteikö asioita pitäisi pohtia ja yrittää parantaa. Sillä totuus ihmisten toiminnasta löytyy yksityiskohdista (ei suurista linjoista), ja vain selvittämällä ja tunnistamalla näitä yksityiskohtia voidaan asioita viedä eteenpäin.
Joten otetaanpa pari esimerkkiä, jolla alussa esittämääni mallia voitaisiin kritisoida. Jos jonkun organisaation ylin taso on jaettu eri vastuualueisiin (siiloihin), niin kuinka toimintaa voidaan mukauttaa muuttuvassa maailmassa? Esimerkiksi jos vaikkapa jonkin organisaation eri yksiköillä on tietty vuosittainen budjetti, mutta jonain vuonna jokin yksikkö ei tarvitsisikaan toimintaansa kaikkea rahaa, niin palautuuko ylimääräinen raha yhteiseen käyttöön? Jos yhtään tunnet esimerkiksi valtion eri laitoksia, niin tiedät varmasti että näin ei käy, vaan loppuvuonna tehdään hankintoja jotta kaikki rahat saadaan kulutettua. Jos rahoja palautettaisiin, niin olisi vaara että seuraavana vuonna ei saisikaan enää sitä alkuperäistä summaa. Ja toisaalta onhan omalle organisaatiolle parempi käyttää rahat itse kuin antaa ne jonkun toisen käyttöön (tämä on siis tunneasia, näin ihmiset vain toimivat). Joten vastuujako eri laitoksiin ei toimi optimaalisesti. Tätä ongelmaa on varsinkin yrityksissä pyritty hoitamaan esimerkiksi johtoryhmillä, jotka yhdessä päättävät ja sitoutuvat yrityksen kokonaisstrategiaan. Eli myös ylimmällä tasolla Scrum-tyylinen toiminta auttaa.
Toisaalta on myös aika utopistista kuvitella, että "alimman" tason työyhteisöt toimisivat hienosti itseohjautuvina ja tasa-arvoisina ryhminä, sillä ihmisluonne on ajatuksen heikoin lenkki. Katsantokannasta riippuen joko joku tuntee ettei saa tarpeeksi arvostusta omalle hyvälle työlleen, tai joku toinen huonompi työntekijä saa liikaa arvostusta. Kunnianhimo ja kateus ovat kaksi helppoa esimerkkiä inhimillisyydestä. Toki osaava vetäjä voi innostaa ihmisiä toimimaan yhteen ja selvitellä näitä hiertäviä ristiriitoja, ja tämä on juuri sitä yksityiskohtien "God is in the Details" -ajattelua, jossa valmiit isot mallit eivät auta, vaan samoja pyöriä on pyöritettävä yhä uudestaan ja uudestaan, aina hieman eri tavalla.
Eli onko siis ihmisluonto epätäydellisyydessään ihmisen pahin vihollinen? Ja ihmisluonnolla tässä tarkoitan juuri ihmisten tunteisiin perustuvaa käytöstä, joka on selvästi suurin ihmisen toiminnan ohjaaja. En tunne yhtäkään oikeasti analyyttistä ihmistä, vaan tunnereaktiot ohjaavat kaikkia ihmisiä. Jos et tätä usko, niin lue vaikkapa David Golemanin Tunneäly-kirja, varsinkin sen kuvaukset aivojen toiminnasta. Esimerkkejä ihmisaivojen toiminnan "oikopoluista" on esitetty myös varsin usein television dokumenteissa (Prisma yms).
Kun ihmisluonto on mitä on, niin voiko maailmaa parantaa mitenkään? Jos uskon että utopiaa ei voi olla, jos siellä on ihmisiä, niin voiko edes onnellista taivasta olla olemassa? En siis usko, että joku voisi keksiä jonkun uuden maailmanjärjestyksen, joka olisi ylivertainen esimerkiksi demokratiaan nähden (vaikka demokratiaa parempia järjestelmiä tulevaisuudessa varmaan tulee). Joten kun suurta kaiken korjaavaa ratkaisua ei ole, niin myös maailmassa kaikkien ihmisten pitäisi vain parantaa omaa elinympäristöään pienillä teoilla.
Ja omaa elinympäristöään voi parhaiten parantaa parantamalla itseään. Uskon että siinä yksi päätekijä on omien tunteiden ymmärtäminen, eli se tunneäly. Vasta tunnistamalla, tunnustamalla ja ymmärtämällä omía reaktioitaan ja käytöstään voi paremmin ymmärtää muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti