Viikolla kuulin mielenkiintoisen väitteen; vain turhia tavaroita mainostetaan. Tuo tuli esille erään esityksen sivupolkuna, ja esimerkkinä väitteestä esitettiin HIV-lääkkeet, eli onko joku joskus nähnyt niiden mainoksia? Jos ihminen jotain oikeasti tarvitsee, kuten välttämättömiä lääkkeitä, niin hän hankkii niitä kyllä ilman mainoksiakin. Toki tuo oli toki kärjistetty esimerkki, sillä kyllähän ruokaakin mainostetaan, tosin yleensä vain hinnalla ja sisäänheittotuotteina houkuttaakseen asiakkaita tulemaan kauppaan. Mutta suuri osa mainoksista kuitenkin pyrkii luomaan tarpeita, eli tekemään turhista tavaroista tarpeellisia ja edistämään myyntiä.
Netissä, jossa ihmiset ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi, niin uutiset, musiikin kuin kaiken muunkin materiaalin, ainoa tällä hetkellä toimiva ansaintalogiikka perustuu mainostamiseen. Esimerkiksi Googlen tulothan syntyvät mainosten myynnistä. Samoin muutkin nettiyrittäjät Facebookista yksitäisiin bloggareihin hankkivat tuloja mainoksia myymällä. Tämä herättää kysymyksen, jos suuri osa netin sisällöstä pohjautuu mainoksiin ja jos nämä mainokset ovat tosiaan turhien tavaroiden mainoksia, niin onko tällainen ansaintalogiikka kestävää pitkällä tähtäimellä? Mihin sen kannattavuus ja toimivuus oikein perustuu?
Esimerkiksi jos taloudessa tulisi todellinen lama, ja ihmisten kuluttaminen eli tavaroiden ostaminen vähenisi ja keskittyisi vain välttämättömiin tuotteisiin, niin eikö silloin ensimmäisen iskun saisi juuri nämä "turhien" tuotteiden valmistajat, jotka ajautuisivat vaikeuksiin? Ja näiden vähentäessä mainostamistaan vähenisi myös mainostajien ansiot, joten he joutuisivat ongelmiin. Voisiko tästä päätellä, että niin kauan kun taloudessa menee hyvin, niin Googlen osakkeita kannattaa hankkia, mutta niillä on vaarana romahtaa jos talous lähtee laskuun? (Ja kaltevan tason logiikalla joku voisi sanoa että tällöin koko netin toimivuus olisi vaarassa, mutta ei sentään liioitella.)
Kuitenkin lamoja on historiassa ollut useita, mutta silti mainostajia on edelleen olemassa, joten tilanne ei voi olla noin suoraviivainen. Edelleen ajatus vain turhien tavaroiden mainostamisesta tuntuu houkuttelevalta, mutta siitä ei silti voi tehdä uskottavaa katastrofielokuvaa. Joten ehkä asiaa pitääkin lähestyä toisesta näkökulmasta, eli saan rakennettua tästäkin aasinsillan lempiaiheeseeni.
Mainokset vetoavat ihmisten tunteisiin, eivät järkiperäiseen ajatteluun. Mainoksilla pyritään luomaan tarpeita, tunteita että jokin tavara tai asia on hankkimisen arvoinen. Jos mainokset perustuisivat vain järkeen, niin ne olisivat tylsiä ja vain asiatekstiä sisältäviä. Mainoksia tekevät yritykset ovat hyvin tarkkoja, sillä huonosti tehty mainos kääntyy helposti itseään vastaan. Tekijöiden täytyy tuntea miten vedotaan ihmisiin ja erityisesti tunteisiin.
Joten mainostamisella on siis hyvin vakaa pohja, ihmisten tunteet. Vaikka tulisikin syvä lama ja turhien tavaroiden hankkiminen ja mainostaminen vähenisi, niin silti ihmisillä on tunteet. Joten tällöin vain "turhien tavaroiden" merkitys muuttuisi, eli eri asiat olisivat turhia mutta silti mainostamisen arvoisia. Aiemmat turhat tuotteet kenties häviäisivät ja aiemmin hyödyllisinä pidetyt alkaisivat saada turhan leiman, eli niitä täytyisi mainostaa.
Joten mihin tämä ajatusleikki voisi johtaa? Vaikka alkuun saattoi tulla houkutus leimata mainostaminen ja mainostetut tuotteet epäillyttäviksi, niin ehkä ihminen kuitenkin tunneohjautuvana olentona pitää mainostamisen elossa ja voimakkaana. Olisi miellyttävää tehdä tulevaisuudenkuvia, jossa asiat hoidetaan pelkästään järjen pohjalta, mutta ne ovat utopioita niin kauan kuin ihminen on tunteva ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti