Tunteiden vuosisata?

1700-lukua sanotaan valistuksen vuosisadaksi. 1800-lukua voisi ehkä sanoa yhteiskunnan kehittymisen tai edistyksen vuosisadaksi. 1900-lukua on vielä vaikea sanoa miksikään, mutta silti tuntuu että nykyään eletään kuitenkin tunteiden vuosisataa. Ei järjen eikä sivistyksen aikaa, kuten halutaan uskoa, vaan tunteiden aikaa.

Kun miettii ihmisten toimintaa, esimerkiksi ostopäätöksiä (tuon mä haluan), ihmissuhteita, käyttäytymistä liikenteessa (ohitanko vai ohittaako tuo minut), muiden ihmisten arviointia (tuo on tuollainen) tai käyttäytymistä erilaissa vuorovaikutustilanteissa (hymyilenkö vai olenko äreä), niin ei voi todeta muuta kuin että tunteet ohjaavat ihmisten elämää suurelta osin. Toki järkeä ja ajattelua käytetään paljon, mutta usein sitäkin vain keksimään pätevä tekosyy tunteista kumpuavalle toiminnalle. Tunteet vaikuttavat sekä siihen mitä ihminen tekee että miten tekee. Tuo lienee päivänselvää jokaiselle älykkäälle ihmiselle (heh-he!), mutta miksi juuri tämä aika pitäisi määritellä tunteiden vuosisadaksi?

Ihminen ei ole muuttunut fysiologisesti tai vaikkapa älyllisiltä kapasiteetiltaan tuhansiin tai kymmeniin tuhansiin vuosiin. Antiikin Aristoteles voisi olla nero vaikka sattuisi syntymään nykyaikana. Joten älyn ja tunteiden suhde ihmisten aivoissa on sama kuin aiempina aikoina. Mutta muutosta on tapahtunut kulttuurissa ja varsinkin siinä miten tietoa on saatavilla eri asioista. Aiemmin ihmiset joutuivat itse opiskelemaan ja selvittämään jopa yksinkertaisia asioita, mutta nykyään koulutus ja tiedon saatavuus on aivan eri luokkaa. Mutta hetkinen, jos tietoa on nyt enemmän saatavilla kuin keskiajalla tai antiikin aikana, niin miksi sitten väitän tämän hetken olevan tunteiden aikaa?

Tiedon lisääntyminen koskee nykyään myös ihmisen käyttäytymistä. Kun on tajuttu, että tunteilla pystytään vaikuttamaan ihmisiin, niin niitä käytetään yhä enemmän ja enemmän. Esimerkiksi mainostajat vetoavat lähes pääsääntöisesti tunteisiin yrittäessään saada ihmisiä ostamaan uusia asioita. Osaatko nyt nimetä yhtään onnistunutta mainosta, joka perustuisi vain tietoon ja asiaan? Viihdemaailma, kuten televisio ja elokuvat, tekevät tunteisiin vetoavia ohjelmia yhä enemmän ja yhä taitavammin. Esimerkiksi elokuvien musiikki on tarkoitettu herättämään katsojissa tilanteeseen sopivia tunteita. TV-sarjoissa tosi-TV:stä lähtien pyritään erilaisiin ihmisten tunteisiin, jotkut alhaisempiin ja jotkut ylevämpiin. Jopa tiede- ja asiaohjelmien teossa toimittajat hyödyntävät tunteita, eli tekevät sellaisia ohjelmia tai juttuja, joiden tietävät vetoavan ihmisiin (eli tunteisiin).

Ja mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänen tunteisiinsa vedotaan yhä enemmän? Samaa kuin minkä tahansa muun taidon tai tavan harjoittelussa, eli kyseinen toiminta voimistuu. Joten kun tunteita tuputetaan ihmiselle jatkuvasti eri medioiden kautta, niin johdonmukaisesti tunteiden pitäisi alkaa ohjaamaan ihmisten toimintaa yhä enemmän. Ja siltä tämä maailma näyttääkin.