Tuntuu että ihmiset pelkäävät omia, itsestään kumpuavia tunteitaan. Niiden sijaan halutaan kokea miellyttäväksi tiedettyjä ulkopuolelta tulevia tunteita, joita haetaan esimerkiksi alkoholista, TV:n sarjoja tai elokuvia katsomalla, musiikkia kuuntelemalla, syömällä tai shoppailemalla (naiset esimerkiksi vaatteita, kenkiä tai koriste-esineitä, miehet esimerkiksi elektroniikkaa, auton varusteita tai harrastevälineitä). Myös työn teko taitaa olla keino saada miellyttäviä tunteita, eli joko haetaan flow-tuntemusta tai kohennusta omanarvontuntoon työtä tekemällä. Myös muiden seurassa oleminen eli sosiaalisuus on erittäin hyvä keino saada miellyttäviä tunteita.
Miellyttävien tunteiden hakemisessa ei ole mitään vikaa, sillä se sitähän me kaikki eläimet (ja ihmiset) teemme. Omien tunteiden kokeminen voi olla jopa epämiellyttävää, varsinkin jos epämiellyttävät tunteet jäävät pyörimään päähän. Yksinoloa ja oman itsensä kohtaamista tunnutaan välttelevän ja kummastellaan ihmistä, joka esimerkiksi tekee viikon vaellusreissuja yksin.
Ja täytyy tunnustaa, että kun olen elämäntilanteen takia joutunut kohtaamaan omia tunteitani enemmän, niin se ei aina ole miellyttävää. Toisaalta olen käyttänyt myös tämän blogin kirjoittamista pakona omista tunteistani, sen sijaan että olisin osannut niitä itse käsitellä. Tuntuu että olen jotain ihmisistä ja meidän kayttäytymisesta oppinutkin, mutta kovin teoriittisella tasolla. Käytännössä omien tunteideni hallinta on vielä alkutekijöissään. Tätä blogia kirjoittamalla läheiset työkaverit ja muut eivät muuta
käyttäytymistään, joten samojen ristiriitojen siemenet ovat yhä läsnä.
Uskon kuitenkin, että vain käsittelemällä ja analysoimalla omia tunteitaan ihminen voi kehittyä henkisesti. Ja sitä kautta saavuttaa paremman mielenrauhan ja vakaamman elämän. Ja kuten olen aiemmin todennut, helpompaa on muuttaa itseään kuin muita. Jos tämä alkaa jo kuulostaa joltain itämaiselta hörhöopilta, niin et ole pahasti hukassa. Satuin nimittäin lukemaan tiede-lehteä, ja siellä oli artikkeli mindfulness-meditaatiosta, tuntui että jotkut palat loksahtivat paikoilleen. Mindfulness on kuulemma mystikasta riisuttu mietinnän versio, jossa harjoitetaan omaa ajattelua ja tunteuden käsittelyä. Kuulostaa aivan tunneälyyn liittyvältä, ja sitähän olen tässä matkalla moneen kertaan ylistänyt. En tosin vielä tiedä mindfulness:sta enempää, mutta pitänee tutustua aiheeseen. Muisteisin että kansalaisopistossa tai kesäyliopistoissa on ollut myös mindfulness-kursseja, joten pitänee katsoa josko sellaiseen voisin jossain välissä osallistua.
Jälkipalana olisi kiva heittää väite, että ihmiset jotka tunnistavat omat tunteensa ja reaktionsa eivätkä ole niiden orjia, ovat miellyttävämpi kanssaihmisiä kuin muut, mutta en tiedä miten tuollaisen asian perustelisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti