Vastaavia tapauksia oli esitetty kirjassa useita, ja kuulemma monta jäi kirjan ulkopuolelle, ja kaikkia yhdisti se, että jokin (muu) ikävä asia liittyi unohdettuun nimeen läheisesti, eli nimi olisi tuonut ikävän asian mieleen. Joten aivot torjuivat myös tuon nimen. Torjuminen ei siis ole tietoista, koska nimi ei tule edes mieleen.
Huomasin samantapaisen tilanteen omalla kohdallani, en saanut mieleeni filosofin nimeä, sitä joka sanoi "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava". Muistin että kyseinen henkilö oli nuorempi kuin Freud, ja puhunut myös kielipeleistä, mutta se nimi? Sitten tuli mieleen tämä Freudin esittämä ajatus, eli liittyisikö tähän nimeen jotain torjuttua? Hmm, ehkä jotain sellaista, mitä en mainitsisi yleisesti puheessa? Ahaa, se olikin Wittgenstein.
Eli jälleen uusi todistus siitä, kuinka tunteet vaikuttavat ihmisten toimintaan varsin laajasti. Jos tunteet pystyvät sulkemaan muistoja ja asioita pois tietoisuudesta, niin kuinka me ihmiset edes voisimme väittää ajattelevamme ja toimivamme järkiperäisesti?
Tosin Freudkin puhuu jostain "alitajunnasta", joka herkästi antaa kuvan että alitajunta olisi jotenkin tajuavaa eikä tunteita ja vaistoja. Oliko tunteet ja eläimellisyys vielä tuolloin Freudillekin vastenmielinen ajatus? Ja tuo kirja on julkaistu 1901, yli sata vuotta sitten, ja edelleenkään yleinen käsitys asiaan ei ole juurikaan muuttunut.
Jos tuo "torjuttujen" asioiden unohtaminen on luontaista, niin onko se esimerkiksi evoluution aikaansaamaa ja edullista ihmislajille? Voiko ihminen toimia jos ei unohtaisi ikäviä asioita?
Juu, Freudin teoriat ovat hauskoja, muttei niitä kannata kirjaimellisesti ottaa, vaan joskus jopa päinvastoin. Eli en enää kirjoittaisi tuota ylläolevaa.
VastaaPoista