Brexit:n ja Trumpin valinnan jälkeen monet ovat pohtineet miksi populismi nousee nyt. Aikaa on sanottu totuuden jälkeiseksi ajaksi tai jopa tyhmyyden ajaksi (Aamulehti 20.11.2016). Joten esitänpä oman kantanikin, ja samalla todennäköisesti liityn tuohon moralisoivaan itseään parempana pitävään porukkaan.
Jo muutama vuosi sitten nimitin aikaa tunteiden vuosisadaksi. Eli maailmassa jossa tiedonvälitys on suorastaan räjähtänyt, ovat ihmiset (varsinkin median) huomanneet että ihmisin pystyy parhaiten vaikuttamaan tunteilla, ei faktoilla tai järjellä. Joten tunteita pakataan täyteen kaikkiin TV-sarjoihin, elokuvista puhumattakaan, sekä myös asiaohjelmien kannanottoja vahvistetaan tunneperäisellä viestinnällä (esimerkkinä vaikka Hannu Karpo ja monet MOT-ohjelmat). Joten kun suuri yleisö saa jatkuvasti tunnepitoista esitystä, niin se oppii siihen ja kaipaa sitä. Siinä ihminen on hyvä mitä hän eniten tekee (harjoittelee).
Joten toki tunteisiin vetoava vaalityö vetoaa ihmisiin paremmin kuin kuiviin faktoihin. Erityisesti nyt, kun tunteita on helppo välittää TV:n ja Internetin videoiden kautta. Sanomalehdissä (joita varsinkin älykköinä itseään pitävät ihmiset pääsääntöisesti lukevat) ei tunteita pysty vastaavalla tavalla välittämään. Tekstimuodossa asiapitoinen sisältö saa etuotteen, mutta tekstin lukeminen on suurempi ponnistelu kuin esimerkiksi TV-ohjelman katsominen. Siten jos luottaa liikaa vain toiseen kanavaan, voi toisen kanavan vaikutus jäädä huomioimatta, puolin ja toisin.
Olen siis sitä mieltä, että ihminen on tunneohjautuva eläin, joka pystyy käyttämään järkeään ongelmanratkaisuun ja erityisesti keksimään järkiperäisiä tekosyitä tunteilla tehdyille päätöksille. Mutta kuitenkaan tunteet yksin eivät tätä populismin suosiota selitä. Ei, vaikka tunteiden alle liitettäisiin ryhmäytymiseen perustuvat me-vastaan-ne -hengennostatukset.
Populismissa asiat esitetään usein yksinkertaistettuina, pahimmillaan mustavalkoisina. (Tästäkin kategorisoimisesta olen aiemmin kirjoittanut.) Aluksi pidin sitä vain mielen laiskuutena, mutta tuo "laiskuus" on niin syvälle rakennettu ihmisen fysiologiaan, että sitä ei pidä käsittää väheksyvänä laiskuutena. Ihmisen aivot eivät kykene käsittelemään ja ymmärtämään maailman monimutkaisuutta, joten aivot luokittelevat asioita ryhmiin, eli muodostavat kuvaa maailmasta jonka ihmisen aivot pystyvät käsittelemään ja ymmärtämään. Ja kun aivot vievät edelleen hyvin suuren osan ihmisen energiasta, niin toki tuota luokittelua eli aivojen työtä pyritään vähentämään (ei tietoisesti). Joten mitä yksinkertaisemman kuvan maailmasta esittää, sen vähemmän aivojen tarvitsee tehdä työtä sen käsittääkseen.
Kun tuo aivojen laiska toimintaperiaate on ollut sama jo vuosituhansia, niin miksi sitten populismi nostaa päätää juuri nyt, tai ehkä taas nyt? Voisiko tähän olla syynä myöskin lisääntynyt tiedonvälitys, ja varsinkin sen nykyinen monikavavaisuus (Internet etunenässä)? Kun kaikki ihmiset saavat paljon tietoa (varsinkin omaa käsitystään tukevaa tietoa), niin ihmiselle tulee helposti käsitys että hän ymmärtää asian ja pystyy analysoimaan sitä. Entisaikaan harvoin ilmestyvien sanomalehtien aikaan suurin osa ihmisistä tiedosti etteivät he tiedä maailman asioista tarpeeksi. Joten hallitseminen jätettiin niille joilla uskottiin olevan parempaa tietoa. Kuka nykyään kehtaisi sanoa noin? Sellaista kummaksuttaisiin ja ihmeteltäisiin että mikset sitten hae tietoa.
Joten kun kaikki ihmiset mielestään tietävät asioista tarpeeksi (osatakseen päättää asioista), niin miksi esimerkiksi asiantuntevuuteen ja faktoihin perustuva vaalityö kantaisi hedelmää? Siltä on potkittu jalat alta, jolloin tunteisiin perustuvalle vaikuttamiselle jää enemmän tilaa.
Mutta mitä sitten voisi tehdä että tunteisiin ja yksinkertaistamiseen perustuvat vaikuttaminen ei olisi niin voimakasta? Helppoja vastauksia ei ole, koska nuo molemmat perustuvat ihmisten aivojen fysiologisiin ominaisuuksiin. Mutta jos keksit tunteisiin vetoavia ja yksinkertaisia vastauksia tähän ongelmaan, niin saat todennäköisesti niille hyvin kannatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti