Olenko järki- vai tunneihminen?

Vastaus: 42.

Otsikon "Oletko järki- vai tunneihminen" kysymykseen törmää usein esimerkiksi treffipalstoilla, joissa halutaan tutustua toiseen ihmiseen tarkemmin. Minulle on hankalaa vastata tuohon kysymykseen, koska toisaalta haluan ymmärtää omat tunteeni ja toimia rationaalisesti, ja toisaalta uskon myös että omia tunteita kuuntelemalla oma elämä on tasapainoisempaa. Ja tunneälystä olen valmis pitämään jopa intohimoisen puheen. Eli itse en järkiperäisesti luokittele itseäni kumpaankaan ääripäähän. Siksi vastaukseni on järkiperäiseltä vaikuttava tunteella arvottu numeroarvo 42 (jonka voi ymmärtää viittaavan erääseen kysymykseen).

Usein otsikon kysymystä kysyttäessä on kysyjällä melko mustavalkoinen käsitys ihmisistä, eli että he voidaan luokitella noihin ääripäihin. Ja usein myös käsitys siitä, kumpi on parempi (tietenkin se jollainen kysyjä itse on). Eli jos kysyjä pitää itseään tunneihmisenä, niin järki-ihmiset ovat tylsiä, tunteettomia ja epäystävällisiä, jotka eivät osaa huomioida toista ihmistä. Tai järki-ihminen pitää tunneihmisiä epävakaina ja ailahtelevina, joiden kanssa on vaikea elää koska toinen voi käyttäytyä koska vain miten vain, huomioimatta toista ihmistä.

Jos olet lukenut aiempia kirjoituksiani, tiedät varmaan ajatukseni että ihminen (lajina) on tunteiden ohjaama eläin. Eli sen mielipiteen mukaan mustavalkoisen kuvan "järki-ihmisiä", jotka toimisivat vain järjen perusteella, ei ole olemassa. Edes psykopaatit eivät ole tunteettomia (toki heiltä voi puuttua empatia). Uskon että jos ihminen olisi täysin tunteeton, hänellä ei ehkä olisi motivaatiota nousta aamulla edes sängystä, saati elää normaalia elämää tai kommunikoida muiden kanssa.

Samoin pelkkiä tunneihmisiä ei varmastikaan ole. Pelkästään tunteiden ja vaistojen varassa elävä ihminen tuskin olisi kouluja käynyt, saati että osaisi lukea tai edes puhua. Joten mustavalkoista kysymyksenasettelua ei voi ottaa vakavasti, se on ehkä vain huonosti aseteltu. Siinä täydytään tarkoittaa että onko ihminen enemmän tunne- vai järki-ihminen, eli toimiiko enemmän tunteen vai järjen perusteella.

Mutta tuokin kysymys olisi hankala. Joissain asioissa olen varmasti hyvinkin järki-ihminen, kun taas joissakin asioissa hyvinkin tunteellinen. Joten miten ihmeessa voisin sanoa kumpaa olen enemmän, varsinkin kun kysyjä ja vastaaja voivat todennäköisesti ymmärtää vastauksen eri tavalla (tässä lähestytään kai Wittgensteinin kielipelejä). Eli jos sanon olevani jompikumpi, jostain tietystä näkökulmasta katsoen, niin vastaanottaja voi ymmärtää sen täysin eri tavalla, niin että saa aivan väärän käsityksen.

Siksi tuollaisiin yksinkertaistaviin kysymyksiin on hyvin vaikea vastata yksinkertaisesti, ja siksi se on huono kysymys. Varsinkin kun yksinkertaisen kysymyksen ulkomuodon takana on hyvin monimutkainen käsitys siitä mitä kumpikin vastaus (ääripää) merkitsee. Sekä arvottaminen, jonka mukaan toinen on parempi kuin toinen. Saatat pitää ylläolevaa vastausta järki-ihmisen takertumisena yksityiskohtiin, varsinkin jos arvotat tunneihmisiä paremmiksi. Tai saatat pitää koko vuodatusta turhuutena, jos arvotat järki-ihmisiä paremmiksi.

Joten mikähän oli tarkoituksenani kun aloitin tätä kirjoittamaan? Ehkä yhdistin siinä vai vanhat suosikkiteemani, eli ihmisen tunnepohjaisen käyttäytymisen ja mustavalkoisen luokittelun harhaanjohtavuuden.

PS. Tein muuten netissä järki- vai tunneihminen-testin, ja sen mukaan olen "tunteellinen järki-ihminen". Noh, tuon voinen hyväksyä, vaikka mielestäni oikeammin se olisi toisinpäin (kuten kaikilla ihmisillä).

Mihin tarvitaan määritelmä alkoholin käytölle?

Jos kirjoitat Googlen hakuun jonkin alkoholin käyttämiseen liittyvän saman, kuten alkoholismi, humalahakuinen tai alkoholiriippuvuus, niin Google ehdottaa noihin kaikkiin jatkoksi sanaa "määritelmä". Eli käytännössä suuri osa ihmisistä hakee tietoa onko oma tai läheisen juominen laskettavissa sellaiseksi joka osuu noihin ikäviin sanoihin.

Ja kun katsoo hakutuloksia, niin monella keskustelupalstalla kysytään noita määritelmiä, ja ihmiset ovat linkanneet tai kopioineet sinne samoja THL:n tai terveyskirjaston määritelmiä, jossa on suuntaa-antavia annosmääriä. Varmaankin monet ovat etsineet kunnes ovat löytäneet itselleen sopivan määritelmän, eli "kun join vain 4 annosta enkä 5, niin ei ongelmaa". Sillä olisi ikävä saada itselleen tuollainen leima. Tai ehkä läheinen ajattelee toisinpäin, "sillä on ongelma, kun se joi silloin 5".

Toisaalta jos lukee noita sivuja tarkemmin, niin noiden raja-arvojen lisäksi siellä on kysymyksiä alkoholin käytön vaikutuksista elämiseen. Ja jos esimerkiksi vastaat kahteen kysymykseen (neljästä) "kyllä", niin on syytä huolestua. Mutta jos onnistut vastaamaan kysymyksiin sopivasti, niin et saa tuota ikävää leimaa.

Eli noista kaikista paistaa läpi asetelma, että alkoholin käyttö on joko-tai, eli joko se on ongelma tai sitten kaikki on hyvin. Raja menee jossain, vähemmän käyttäminen on valkoista ja enemmän käyttäminen on mustaa. Hyvä ja paha. Ja jos saat valkoisen, voit jatkaa kuten ennen. Siksi ihmiset ovat kiinnostuneita tarkoista määritelmistä. Ja kaipa ihmisen on helppoa ymmärtää tuollainen kahtiajaottelu.

Mutta voisiko kuitenkin tämäkin asia olla täynnä erilaisia harmaan sävyjä eikä kahteen äärivaihtoehtoon kärjistetty? Olisiko se ihmisille paljon vaikeampi ymmärtää, että pienellä käytöllä tulee pieni haitta, ja isolla käytöllä iso haitta? Miksei esimerkiksi ole tehty käyttökyselyä, joka antaisi tuloksen vaikka numerona 0-100? Vai haluaisivatko ihmiset kuitenkin tuostakin luvusta tarkan rajan, että jos arvo on vaikka yli 75, niin sitten on ongelma? Eikä haluttaisi ymmärtää että 74 on huono myös.

Onko näissä määritelmien haussa kyse enemmän itsepetoksesta kuin ihmisen taipumuksesta mustavalkoiseen ajatteluun? Vai kuitenkin niiden yhdistelmästä?

Erilaisuuden tunne ensivaikutelmassa

Jos kerron kesken tavallisen puheen, että syön suklaata (yleisesti), niin minun ei oleteta syövän pelkästään suklaata, eli  aamiaiseksi, lounaaksi, päivälliseksi ja illalliseksi. Eikä suklaansyönti todennäköisesti kerro minusta mitään erityistä. Sen sijaan jos kerron jotain hieman erilaisempaa, esimerkiksi että olen kasvissyöjä, niin usein monet ajattelevat tämän kuvaavan minua laajemmin. Eli että olen nuori vihervasemmistolainen kuplassa elävä nainen tai lähellä sellaista.

Toki tämän on ihmisten yleispiirre, eli kun jostakin tiedetään vain vähän, niin vähät tiedot laajennetaan kuvaamaan kohdetta kokonaisuudessaan. Tämä on sukua luokittelulle, johon ihmisen älykkyys perustuu. Kuitenkin jotkut asiat kuvitellaan merkityksellisemmiksi kuin toiset.

Jos ihminen joka ei itse esimerkiksi ole kasvissyöjä, kuulee toisen sitä harrastavan, niin muodostuu helposti erilaisen ihmisen kuva; "tuo ei kuulu meihin". Tämä erilaisuuden huomioiminen tai me-vastaan-ne -asenne syntyy myös joissakin asioissa helpommin kuin toisissa. Varmasti oudot asiat aiheuttavat sitä. Mutta luulen että mitä tunnepitoisempi asia kuulijalle, sitä helpommin yksittäiseen tietoon suhtaudutaan merkittävänä ja sitä leimallisempi siitä tulee.

Sen sijaan jos toinen kasvissyöjä kuulee toisen tekevän sitä myös, niin seurauksena on enemmänkin jatkokysymyksiä millaista ja mitä toinen tarkemmin syö. Eli neutraalimpaa lisätiedon hakua eikä välitöntä leimaamista ja pahimmillaan hiljaisuutta. Toki oudosta asiasta on vaikea kysyä lisää, mutta juuri tällaisessa tapauksessa lisätietoa tarvittaisiin eniten.

En tiedä onko merkitystä sillä, onko erilaisuuden aiheuttama tunne positiivinen tai negatiivinen. Mutta kuitenkin uskon että jos erilaisuuden tunteeseen liittyy jotain arvoperustaista (hyvä vastaan paha) asetelmaa, niin yksittäistä tietoa käytetään yleistävämmin. Esimerkiksi jos toinen tekee jotain sellaista mille usein annetaan hyvä leima, niin että sitä tekemättömän kuulijan voidaan tulkita olevan huonompi, niin kuulijan omanarvontunnon säilytys eli puolustusreaktio iskee nopeammin kuin tarkentavan jatkokysymyksen tarve.

Tyhjän rinnalla jotain ei ole kaikki.

Mutta sanottakoon että en itse ole kasvissyöjä. Jos niin oletit ja leimasit minut "vihervasemmistolaiseksi naiseksi", niin olet täysin väärässä. Ja sen lisäksi ettet todennäköisesti voi myöntää olevasi väärässä, todennäköisesti myös suhtauduit asiaani ennakkoluuloisesti ja erimielisesti. Eli todennäköisesti tein varomattomalla esimerkilläni hallaa asialleni. Mutta jos näin ei kuitenkaan käynyt, niin ehkä olet avaramielinen ihminen.