1700-lukua sanotaan valistuksen vuosisadaksi. 1800-lukua voisi ehkä sanoa yhteiskunnan kehittymisen tai edistyksen vuosisadaksi. 1900-lukua on vielä vaikea sanoa miksikään, mutta silti tuntuu että nykyään eletään kuitenkin tunteiden vuosisataa. Ei järjen eikä sivistyksen aikaa, kuten halutaan uskoa, vaan tunteiden aikaa.
Kun miettii ihmisten toimintaa, esimerkiksi ostopäätöksiä (tuon mä haluan), ihmissuhteita, käyttäytymistä liikenteessa (ohitanko vai ohittaako tuo minut), muiden ihmisten arviointia (tuo on tuollainen) tai käyttäytymistä erilaissa vuorovaikutustilanteissa (hymyilenkö vai olenko äreä), niin ei voi todeta muuta kuin että tunteet ohjaavat ihmisten elämää suurelta osin. Toki järkeä ja ajattelua käytetään paljon, mutta usein sitäkin vain keksimään pätevä tekosyy tunteista kumpuavalle toiminnalle. Tunteet vaikuttavat sekä siihen mitä ihminen tekee että miten tekee. Tuo lienee päivänselvää jokaiselle älykkäälle ihmiselle (heh-he!), mutta miksi juuri tämä aika pitäisi määritellä tunteiden vuosisadaksi?
Ihminen ei ole muuttunut fysiologisesti tai vaikkapa älyllisiltä kapasiteetiltaan tuhansiin tai kymmeniin tuhansiin vuosiin. Antiikin Aristoteles voisi olla nero vaikka sattuisi syntymään nykyaikana. Joten älyn ja tunteiden suhde ihmisten aivoissa on sama kuin aiempina aikoina. Mutta muutosta on tapahtunut kulttuurissa ja varsinkin siinä miten tietoa on saatavilla eri asioista. Aiemmin ihmiset joutuivat itse opiskelemaan ja selvittämään jopa yksinkertaisia asioita, mutta nykyään koulutus ja tiedon saatavuus on aivan eri luokkaa. Mutta hetkinen, jos tietoa on nyt enemmän saatavilla kuin keskiajalla tai antiikin aikana, niin miksi sitten väitän tämän hetken olevan tunteiden aikaa?
Tiedon lisääntyminen koskee nykyään myös ihmisen käyttäytymistä. Kun on tajuttu, että tunteilla pystytään vaikuttamaan ihmisiin, niin niitä käytetään yhä enemmän ja enemmän. Esimerkiksi mainostajat vetoavat lähes pääsääntöisesti tunteisiin yrittäessään saada ihmisiä ostamaan uusia asioita. Osaatko nyt nimetä yhtään onnistunutta mainosta, joka perustuisi vain tietoon ja asiaan? Viihdemaailma, kuten televisio ja elokuvat, tekevät tunteisiin vetoavia ohjelmia yhä enemmän ja yhä taitavammin. Esimerkiksi elokuvien musiikki on tarkoitettu herättämään katsojissa tilanteeseen sopivia tunteita. TV-sarjoissa tosi-TV:stä lähtien pyritään erilaisiin ihmisten tunteisiin, jotkut alhaisempiin ja jotkut ylevämpiin. Jopa tiede- ja asiaohjelmien teossa toimittajat hyödyntävät tunteita, eli tekevät sellaisia ohjelmia tai juttuja, joiden tietävät vetoavan ihmisiin (eli tunteisiin).
Ja mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänen tunteisiinsa vedotaan yhä enemmän? Samaa kuin minkä tahansa muun taidon tai tavan harjoittelussa, eli kyseinen toiminta voimistuu. Joten kun tunteita tuputetaan ihmiselle jatkuvasti eri medioiden kautta, niin johdonmukaisesti tunteiden pitäisi alkaa ohjaamaan ihmisten toimintaa yhä enemmän. Ja siltä tämä maailma näyttääkin.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Eläinten inhimillistämistä vai tunteiden havainnointia
Katselin juuri suoraa kuvaa kalasääksien elämästä ja jotenkin minusta näytti, että pariskunnasta toinen (ehkä naaras, en tiedä) olisi ollut valmis parittelemaan, mutta toinen ei ymmärtänyt toisen eleitä. Joten mitään ei tapahtunut. Mutta tuo tekemäni eläinten toiminnan ja eleiden "inhimillistäminen" pani miettimään. Inhimillistämisellä tarkoitetaan että "alempien" eläinten käyttäytymisessä nähdään yleisesti vain ihmisen älykkyystasolla olevia toimia.
Eläinten inhimillistämistä pidetään yleisesti virheenä, sillä ihmisten ja eläinten eroa pidetään suurena. Eläimet eivät toimi ja ajattele kuten ihmiset. Tämä virhe ilmenee hyvin esimerkiksi elokuvissa ja muissa fiktiivisissä tarinoissa, joissa eläimet pystyvät puhumaan ja toimimaan kuin olisivat yhtä älykkäitä kuin ihmiset. Tämä ei tietenkään ole mahdollista, ja vaistoja pidetään eläimiä ohjaavina tekijänä.
Mutta se mikä tuli mieleeni tuota pesää katsellessani, oli että voisiko joissain asioissa olla yhteistä eläinten ja ihmisten välillä? Ihmisten tunteet syntyvät ilmeisesti aivojen "alkukantaisimmissa" osissa, eli niissä jotka ovat olleet eri ihmislajeilla jo kauan sitten. Looginen ja korkeampi ajattelu kuulemma tapahtuu aivojen uusimmissa osissa, jotka ovat syntyneet vasta viime aikoina (ehkä jokunen satatuhatta vuotta sitten). Siten nämä aivojen osat erottavat ihmisen muista eläimistä, mutta ehkä aivojen vanhemmat osat voisivat olla samankaltaisia kuin muilla eläimillä (ainakin nisäkkäillä).
Joten jos tosiaan tunteet syntyvät näissä osissa, jotka ovat samanlaisia eläimillä ja ihmisillä, niin ehkä tunteiden näkeminen eläimissä eli niiden inhimillistäminen ei olekaan pelkkää mielikuvitusta. Toki eläimet liikkuvat eri tavalla niiden fysiologiasta johtuen, joten aivan samanlaista ei tunteiden ja liikkeiden välinen suhde voi olla. Esimerkiksi koirat näyttävät tunteitaan hännällä, kun naamalla ei pysty yhtä helposti tunteitaan ilmaisemaan (poislukien hampaiden näyttäminen).
Joten mihin tuosta pohdiskelusta voisi päätyä? Jos ihminen tosiaan on tunneohjautuva olio, niin erot ihmisten ja eläinten välillä eivät ehkä olekaan niin suuret kuin mitä ihmiset (ylimielisyydessään) luulevat. Selvennyksenä, en nosta eläimiä ihmisen tasolle, vaan lasken ihmisiä eläimen tasolle, ainakin tunnemielessä. Ehkä vaistot ohjaavat ihmistä enemmän kuin ihmiset haluavat myöntää, ja korkeampaa älykkyyttä käytetään suuressa määrin vain selittämään ihmisen toimintaa.
Ehkä ihminen voi älykkyydellään vaikuttaa siihen mitä tekee, mutta tunteet ja vaistot vaikuttavat paljolti siihen miten hän sen tekee ja miten käyttäytyy. Ja nuo tunteet ja vaistot ovat samankaltaisia kuin eläimillä.
Kalakotkat eivät tämän kirjoituksen aikana päässeet parittelemaan, vaikka pari kertaa toinen lensikin toisen selän päälle. Joten alun havainnon oikeellisuus jäi varmistamatta.
Eläinten inhimillistämistä pidetään yleisesti virheenä, sillä ihmisten ja eläinten eroa pidetään suurena. Eläimet eivät toimi ja ajattele kuten ihmiset. Tämä virhe ilmenee hyvin esimerkiksi elokuvissa ja muissa fiktiivisissä tarinoissa, joissa eläimet pystyvät puhumaan ja toimimaan kuin olisivat yhtä älykkäitä kuin ihmiset. Tämä ei tietenkään ole mahdollista, ja vaistoja pidetään eläimiä ohjaavina tekijänä.
Mutta se mikä tuli mieleeni tuota pesää katsellessani, oli että voisiko joissain asioissa olla yhteistä eläinten ja ihmisten välillä? Ihmisten tunteet syntyvät ilmeisesti aivojen "alkukantaisimmissa" osissa, eli niissä jotka ovat olleet eri ihmislajeilla jo kauan sitten. Looginen ja korkeampi ajattelu kuulemma tapahtuu aivojen uusimmissa osissa, jotka ovat syntyneet vasta viime aikoina (ehkä jokunen satatuhatta vuotta sitten). Siten nämä aivojen osat erottavat ihmisen muista eläimistä, mutta ehkä aivojen vanhemmat osat voisivat olla samankaltaisia kuin muilla eläimillä (ainakin nisäkkäillä).
Joten jos tosiaan tunteet syntyvät näissä osissa, jotka ovat samanlaisia eläimillä ja ihmisillä, niin ehkä tunteiden näkeminen eläimissä eli niiden inhimillistäminen ei olekaan pelkkää mielikuvitusta. Toki eläimet liikkuvat eri tavalla niiden fysiologiasta johtuen, joten aivan samanlaista ei tunteiden ja liikkeiden välinen suhde voi olla. Esimerkiksi koirat näyttävät tunteitaan hännällä, kun naamalla ei pysty yhtä helposti tunteitaan ilmaisemaan (poislukien hampaiden näyttäminen).
Joten mihin tuosta pohdiskelusta voisi päätyä? Jos ihminen tosiaan on tunneohjautuva olio, niin erot ihmisten ja eläinten välillä eivät ehkä olekaan niin suuret kuin mitä ihmiset (ylimielisyydessään) luulevat. Selvennyksenä, en nosta eläimiä ihmisen tasolle, vaan lasken ihmisiä eläimen tasolle, ainakin tunnemielessä. Ehkä vaistot ohjaavat ihmistä enemmän kuin ihmiset haluavat myöntää, ja korkeampaa älykkyyttä käytetään suuressa määrin vain selittämään ihmisen toimintaa.
Ehkä ihminen voi älykkyydellään vaikuttaa siihen mitä tekee, mutta tunteet ja vaistot vaikuttavat paljolti siihen miten hän sen tekee ja miten käyttäytyy. Ja nuo tunteet ja vaistot ovat samankaltaisia kuin eläimillä.
Kalakotkat eivät tämän kirjoituksen aikana päässeet parittelemaan, vaikka pari kertaa toinen lensikin toisen selän päälle. Joten alun havainnon oikeellisuus jäi varmistamatta.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Mainostaminen ja turhat tunteet
Viikolla kuulin mielenkiintoisen väitteen; vain turhia tavaroita mainostetaan. Tuo tuli esille erään esityksen sivupolkuna, ja esimerkkinä väitteestä esitettiin HIV-lääkkeet, eli onko joku joskus nähnyt niiden mainoksia? Jos ihminen jotain oikeasti tarvitsee, kuten välttämättömiä lääkkeitä, niin hän hankkii niitä kyllä ilman mainoksiakin. Toki tuo oli toki kärjistetty esimerkki, sillä kyllähän ruokaakin mainostetaan, tosin yleensä vain hinnalla ja sisäänheittotuotteina houkuttaakseen asiakkaita tulemaan kauppaan. Mutta suuri osa mainoksista kuitenkin pyrkii luomaan tarpeita, eli tekemään turhista tavaroista tarpeellisia ja edistämään myyntiä.
Netissä, jossa ihmiset ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi, niin uutiset, musiikin kuin kaiken muunkin materiaalin, ainoa tällä hetkellä toimiva ansaintalogiikka perustuu mainostamiseen. Esimerkiksi Googlen tulothan syntyvät mainosten myynnistä. Samoin muutkin nettiyrittäjät Facebookista yksitäisiin bloggareihin hankkivat tuloja mainoksia myymällä. Tämä herättää kysymyksen, jos suuri osa netin sisällöstä pohjautuu mainoksiin ja jos nämä mainokset ovat tosiaan turhien tavaroiden mainoksia, niin onko tällainen ansaintalogiikka kestävää pitkällä tähtäimellä? Mihin sen kannattavuus ja toimivuus oikein perustuu?
Esimerkiksi jos taloudessa tulisi todellinen lama, ja ihmisten kuluttaminen eli tavaroiden ostaminen vähenisi ja keskittyisi vain välttämättömiin tuotteisiin, niin eikö silloin ensimmäisen iskun saisi juuri nämä "turhien" tuotteiden valmistajat, jotka ajautuisivat vaikeuksiin? Ja näiden vähentäessä mainostamistaan vähenisi myös mainostajien ansiot, joten he joutuisivat ongelmiin. Voisiko tästä päätellä, että niin kauan kun taloudessa menee hyvin, niin Googlen osakkeita kannattaa hankkia, mutta niillä on vaarana romahtaa jos talous lähtee laskuun? (Ja kaltevan tason logiikalla joku voisi sanoa että tällöin koko netin toimivuus olisi vaarassa, mutta ei sentään liioitella.)
Kuitenkin lamoja on historiassa ollut useita, mutta silti mainostajia on edelleen olemassa, joten tilanne ei voi olla noin suoraviivainen. Edelleen ajatus vain turhien tavaroiden mainostamisesta tuntuu houkuttelevalta, mutta siitä ei silti voi tehdä uskottavaa katastrofielokuvaa. Joten ehkä asiaa pitääkin lähestyä toisesta näkökulmasta, eli saan rakennettua tästäkin aasinsillan lempiaiheeseeni.
Mainokset vetoavat ihmisten tunteisiin, eivät järkiperäiseen ajatteluun. Mainoksilla pyritään luomaan tarpeita, tunteita että jokin tavara tai asia on hankkimisen arvoinen. Jos mainokset perustuisivat vain järkeen, niin ne olisivat tylsiä ja vain asiatekstiä sisältäviä. Mainoksia tekevät yritykset ovat hyvin tarkkoja, sillä huonosti tehty mainos kääntyy helposti itseään vastaan. Tekijöiden täytyy tuntea miten vedotaan ihmisiin ja erityisesti tunteisiin.
Joten mainostamisella on siis hyvin vakaa pohja, ihmisten tunteet. Vaikka tulisikin syvä lama ja turhien tavaroiden hankkiminen ja mainostaminen vähenisi, niin silti ihmisillä on tunteet. Joten tällöin vain "turhien tavaroiden" merkitys muuttuisi, eli eri asiat olisivat turhia mutta silti mainostamisen arvoisia. Aiemmat turhat tuotteet kenties häviäisivät ja aiemmin hyödyllisinä pidetyt alkaisivat saada turhan leiman, eli niitä täytyisi mainostaa.
Joten mihin tämä ajatusleikki voisi johtaa? Vaikka alkuun saattoi tulla houkutus leimata mainostaminen ja mainostetut tuotteet epäillyttäviksi, niin ehkä ihminen kuitenkin tunneohjautuvana olentona pitää mainostamisen elossa ja voimakkaana. Olisi miellyttävää tehdä tulevaisuudenkuvia, jossa asiat hoidetaan pelkästään järjen pohjalta, mutta ne ovat utopioita niin kauan kuin ihminen on tunteva ihminen.
Netissä, jossa ihmiset ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi, niin uutiset, musiikin kuin kaiken muunkin materiaalin, ainoa tällä hetkellä toimiva ansaintalogiikka perustuu mainostamiseen. Esimerkiksi Googlen tulothan syntyvät mainosten myynnistä. Samoin muutkin nettiyrittäjät Facebookista yksitäisiin bloggareihin hankkivat tuloja mainoksia myymällä. Tämä herättää kysymyksen, jos suuri osa netin sisällöstä pohjautuu mainoksiin ja jos nämä mainokset ovat tosiaan turhien tavaroiden mainoksia, niin onko tällainen ansaintalogiikka kestävää pitkällä tähtäimellä? Mihin sen kannattavuus ja toimivuus oikein perustuu?
Esimerkiksi jos taloudessa tulisi todellinen lama, ja ihmisten kuluttaminen eli tavaroiden ostaminen vähenisi ja keskittyisi vain välttämättömiin tuotteisiin, niin eikö silloin ensimmäisen iskun saisi juuri nämä "turhien" tuotteiden valmistajat, jotka ajautuisivat vaikeuksiin? Ja näiden vähentäessä mainostamistaan vähenisi myös mainostajien ansiot, joten he joutuisivat ongelmiin. Voisiko tästä päätellä, että niin kauan kun taloudessa menee hyvin, niin Googlen osakkeita kannattaa hankkia, mutta niillä on vaarana romahtaa jos talous lähtee laskuun? (Ja kaltevan tason logiikalla joku voisi sanoa että tällöin koko netin toimivuus olisi vaarassa, mutta ei sentään liioitella.)
Kuitenkin lamoja on historiassa ollut useita, mutta silti mainostajia on edelleen olemassa, joten tilanne ei voi olla noin suoraviivainen. Edelleen ajatus vain turhien tavaroiden mainostamisesta tuntuu houkuttelevalta, mutta siitä ei silti voi tehdä uskottavaa katastrofielokuvaa. Joten ehkä asiaa pitääkin lähestyä toisesta näkökulmasta, eli saan rakennettua tästäkin aasinsillan lempiaiheeseeni.
Mainokset vetoavat ihmisten tunteisiin, eivät järkiperäiseen ajatteluun. Mainoksilla pyritään luomaan tarpeita, tunteita että jokin tavara tai asia on hankkimisen arvoinen. Jos mainokset perustuisivat vain järkeen, niin ne olisivat tylsiä ja vain asiatekstiä sisältäviä. Mainoksia tekevät yritykset ovat hyvin tarkkoja, sillä huonosti tehty mainos kääntyy helposti itseään vastaan. Tekijöiden täytyy tuntea miten vedotaan ihmisiin ja erityisesti tunteisiin.
Joten mainostamisella on siis hyvin vakaa pohja, ihmisten tunteet. Vaikka tulisikin syvä lama ja turhien tavaroiden hankkiminen ja mainostaminen vähenisi, niin silti ihmisillä on tunteet. Joten tällöin vain "turhien tavaroiden" merkitys muuttuisi, eli eri asiat olisivat turhia mutta silti mainostamisen arvoisia. Aiemmat turhat tuotteet kenties häviäisivät ja aiemmin hyödyllisinä pidetyt alkaisivat saada turhan leiman, eli niitä täytyisi mainostaa.
Joten mihin tämä ajatusleikki voisi johtaa? Vaikka alkuun saattoi tulla houkutus leimata mainostaminen ja mainostetut tuotteet epäillyttäviksi, niin ehkä ihminen kuitenkin tunneohjautuvana olentona pitää mainostamisen elossa ja voimakkaana. Olisi miellyttävää tehdä tulevaisuudenkuvia, jossa asiat hoidetaan pelkästään järjen pohjalta, mutta ne ovat utopioita niin kauan kuin ihminen on tunteva ihminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)