Aiemmassa jutussani ehdotin vastamainosten käyttöä alkoholin kulutuksen pienentämiseen. Eli valtio tekisi "tietoiskuja" alkoholin käyttöä vastaan, vähän kuin tietoiskut TV:ssä ennen. Mutta muistatko niistä muuta kuin sen sormen, joka napsautti ja etusormi päätyi osoittamaan sinua? Ehkä ne sopivat aikaansa, kun taisivat olla luentomaisia ja kuivan asiallisia, joten eipä niiden teho tainnut kovin suuri olla.
Nykyisin kuitenkin tiedetään ihmisten tunteiden manipuloinnista paljon enemmän. Kysykää vaikka mainostoimistoilta, joille brandien ja mielikuvien rakentelu on jokapäiväistä työtä. Niissä vedotaan kohderyhmän tunteisiin ihmisten sitä huomaamatta, ja saadaan siten vaikutettua toimintaan. Joten eikö valtion kannattaisi käyttää näiden mainostoimistojen apua uusien tietoiskujen tekemisessä? Sehän sopisi hyvin nykyiseen markkinatalouteen, eli ulkoistetaan tuo asia sen osaajille. Saataisiin varmasti hienoja mainoksia tai tietoiskuja, joissa esimerkiksi alkoholin käyttö saataisiin naurunalaiseksi tai muuten epämiellyttäviä tunteita herättäväksi.
Kuitenkin tällaisia vastamainoksia pidetään lähes anarkistisinä. Ei valtion sovi sellaista tehdä, eikä markkinatalouden toimintaa sovi häiritä. Alkoholituotteiden valmistajat nostaisivat varmasti asiasta metakan, ja veisivät asian kaikkiin mahdollisiin tuomioistuimiin. Kuitenkin valtio käyttäisi vain samoja keinoja kuin nämä valmistajat, joten mitä laitonta siinä olisi? Toki pitäisi huolehtia siitä, ettei vastamainos kohdistu yksittäiseen tuotteeseen, niin että muut tuotteet saavat etua. Tämä voi rajoittaa keinoja, mutta varmasti kekseliäät löytävät silti hyviä keinoja.
Toisaalta vastamainosten teko lienee hyvin vaikeaa, eli miten tehdä vastamainos sellaiseksi, ettei se käänny itseään vastaan, eli toimi mainoksena. Kun kaikki julkisuus on hyvästä. Mutta samoin kun on onnistuneita ja epäonnistuneita mainoksia, olisi varmaan myö onistuneita ja epäonnistuneita vastamainoksia. Itse jättäisin tämänkin huolen mainostoimistojen asiantuntijoiden hoitoon.
Mutta silti edelleen vastamainos ideana herättää vastenmielisyyden tunnetta, ja edelleen sitä pidetään jotenkin anarkistisena toimintana. Ja kun tunne yliajaa järkiajattelun, niin asian ytimeen on päästävä, muuten tämä teksti ei vakuuta. Eli ovatko esimerkiksi kaupalliset mainokset pyhiä (lähes tabuja), joita ei sovi halventaa? Tuskinpa, sillä ihmiset naureskevat mielellään epäonnistuneille mainoksille. Mutta ehkä jokin tunne mainosten taustalla on pyhä? Jos vastamainoksen kritisoima asia olisi ihmisille tärkeä ja positiivisia tunteita herättävä, niin tokihan ihmiset ärsyyntyisivät sellaisen asian kritisoimisesta. Mutta tämäkin olisi vain haaste mainosmiehille, vastaavanlaisia ongelmia he varmaan ratkovat usein.
Vai mielletäänkö vastamainokset halventamiseksi? Monille halventaminen on itsessään vastenmielistä toimintaa, eli ihmisen tunteet huomaavat että tässä halvennetaan (kuvainnollisesti, ei kaupallisessa mielessä) jotain, ja empatia (tai jokin) tekee asiasta vastenmielisen. Joten jotta vastamainos toimisi, niin tätä empatian tunnetta ei saisi tulla, ettei asia käänny tarkoituksensa vastakkaiseksi. Tämänkin ongelman asiantuntijat pystyisivät varmaan ratkaisemaan.
Silti asia taitaa päätyä kysymykseen; pyhittääkö tarkoitus keinot? Jos tarkoitus on hyvä, esimerkiksi alkoholin kulutuksen vähentäminen, niin voiko sen nimissä tehdä vastenmielisiä ja vastenmielisiä tunteita herättäviä asioita? Joku voisi puolustaa, että vastaavia keinoja itse mainostajat käyttävät pyrkiessään kasvattamaan alkoholin kulutusta. Mutta nämä mainokset vetoavat yleensä positiivisiin tunteisiin, eli niiden tarkoitus on saada ihmisille miellyttäviä tunteita. Vastamainokset mielletään kuitenkin usein negatiivisia tunteita aiheuttaviksi. Tällöin ne eivät toimi kuten mainokset, ellei niitä tehdä erityisellä ammattitaidolla.
Joten ehkä siksi vastamainokset eivät ole yleistyneet. Hyvältä ajatukselta kuulostava asia ei vain toimi ihmisten tunteiden kanssa, ainakaan samalla tavalla kuin itse mainokset. Joten ehkä vastamainokset on edelleen jätettävä taiteilijoiden ja erikoisryhmien käyttöön. Ehkä näitä uraauurtajia seuraamalla yhteiskunta ja ihmiset (lue: tunteet) voisivat kypsyä myös vastamainoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti