Katselin eilen televisiosta sitä sun tätä,ja silmiin sattui elokuva, jossa mies joutui syyttömänä vankilaan, jossa tappeli urheasti pahoja vastaan, aseet lauloivat ja väkivalta leiskui, ajoi autoa vauhdilla, vetosi kauniisiin naisiin ja niin edelleen. Elokuva oli niin kömpelö, etten jaksanut katsoa loppuun, mutta kaikki arvaavat että siitä oli varmasti onnellinen loppu alfa-uroksen näkökulmasta (vapautuu vankilasta kun itse tekee urotyön, pahat saavat palkkansa ja sankari naisen).
Itse elokuva ei todellakaan vedonnut järkiajatteluun, vaan oli selvästi nähtävissä että se yritti vedota joihinkin tunteisiin. Voisiko siis sanoa että se oli "tunteellinen elokuva"? Tosin nuo tunteet eivät ole niitä mitä normaalisti pidetään "tunteellisina", eli romanttisia, rakastavaisia ja onnellisia tunteita, eli niitä naisellisia tunteita. Sen sijaan se vetosi toisenlaisiin tunteisiin, kuten pahan voittamiseen ja sankarina olemiseen, vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin, sekä voittamiseen (eli olla parempi kuin toinen). Esimerkiksi pääosan esittäjällä tuntui olevan vain muutama ilme, ja näillä ilmeillä kuvattiin monta kertaa "tuijotuskilpailua", eli haastettiin tai halveksuttiin toista miestä.
Joten eikö siis ole reilua sanoa, että tuo elokuva oli tunteellinen, vaikkei se perinteisiin naisellisiin tunteisiin vedonnutkaan? Se kuitenkin vetosi (tai yritti vedota) toisenlaisiin tunteisiin, eikä se varmastikaan vedonnut järkiperäiseen ajatteluun. Yleisessä puheessa "tunteellinen"-sana yleensä tosin yhdistetään vain näihin romanttisiin naisiin vetoaviin tunteisiin, mutta onhan muitakin tunteita. Ja miehillä on tunteita, vaikkei niistä yleensä saisikaan puhua tai niitä esittää. Mutta tuo elokuva oli selvä esimerkki "miehisiin tunteisiin" vetoamisesta.
Tökkiikö ajatus pahasti, eli että miehille suunnattu elokuva olisikin tunteellinen? Miksi kieltää tunteiden olemassaolo, ikäänkuin niissä olisi jotain hävettävää? Tekisikö se elokuvasta jotenkin huonomman?
Vastakkainen esimerkki lienee vaikka Pedro Almodovarin elokuvat, jotka käsittelevät naisia ja miehet ovat yleensä vain sivuosassa. Nämä vetoavat naisten tunteisiin, vaikka niitä hyvinä elokuvina pidetäänkin. Kuitenkin niidenkin nimittäminen "tunteellisiksi" tarkoittaa yleensä niiden vähättelemistä. Eli miksi tunteellisuutta pidetään vähäarvoisena, kun tunteet kuitenkin ovat erittäin tärkeitä ihmisten elämässä? Haluavatko ihmiset kieltää todellisuuden ja tunteiden vaikuttavuuden, kun järkiperäinen toiminta on kulttuurissa arvostettua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti