Eilen taisi loksahtaa pala paikalleen, eli taisin tajuta miksi havainnoin ihmisten tunteita ja käyttäytymistä. Taidan olla herkkä ihminen (highly sensitive personality). Tai kaipa olen tiennyt millainen olen, mutta nyt sain sille selkeän nimen, ironisesti voisi sanoa taudin nimen. No, tuon taudin takia tämä blogikin on syntynyt, joten en tietenkään oikeasti ajattele sen olevan negatiivinen tauti. Tosin joskus elämä voisi olla helpompaa, kun ei olisi niin herkkä.
Ja jos ajattelet, että herkkä ihminen on kuin Äiti Teresa joka omistaa elämänsä muiden auttamiseen, tai puhkeaa itkuun pienimmästäkin poikkupuolisesta sanasta, niin käsityksesi herkkyydestä on varsin yksipuolinen (stereotyyppinen). Toki ihmisessä on muitakin ominaisuuksia, eikä yksi ominaisuus ikinä kuvaa ihmistä tai hänen käyttäytymistään kokonaisuutena. Ihmiset kuitenkin oppivat käsittelemään herkkyyttään ja muodostamaan toimintatapoja, jolla pystyvät hallitsemaan herkkyyttään tai paremminkin herkkyyden aiheuttamia reaktioita. Usein se on intensiivisten tilanteiden välttelyä, ujoutta tai rauhallisiin paikkoihin hakeutumista, tai mitä kullakin. Itselläni siihen kuuluu myös varmaankin jonkinlainen varautuneisuus, jäyhän olemuksen esittämistä. (Hmm, onkohan pohjalaisissa enemmän herkkiä ihmisiä kuin karjalaisissa?)
Pitänee lukea vielä enemmän herkistä ihmisistä, esimerkiksi Elaine Aron on kirjoittanut aiheesta kirjoja, ja nyt pitäisi olla suomennettukin yksi. Toisaalta suomeksi on myös yksi blogi, jonka löysin eilen. Ehkä asiaa opiskelemalla pääsen eteenpäin ja löydän itselleni sopivia toimintatapoja. Yleensä en ole tässä blogissa mennyt kovin henkilökohtaisiin asioihin (onko se herkkyyttä suojella omaa itseään?), joten ehkä nytkin siirryn yleisemmälle tasolle.
Yhtenä johtoteemana näissä kirjoituksissani on ollut, että ihmisen tunteet vaikuttavat ja ohjaavat hänen käytöstään. Ehkä se, että olen herkkä ihminen, on saanut minut kiinnittämään huomioita näihin ihmisten tunteista kumpuaviin tapoihin. Voisi ehkä jopa sanoa, että herkkyyteni niille on voinut painottaa niitä liikaa. Siksi nyt ehkä täytyy astua askel taaksepäin, jotta saisi paremman kokonaiskuvan.
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että tunteet ohjaavat ihmisen sosiaalista elämää, eli miten hän käyttäytyy ja suhtautuu muihin ihmisiin, eli käytännössä kommunikoi muiden ihmisten kanssa. Samoin välittömissä tilanteissa tunteet ohjaavat käytöstä voimakkaasti, ja nyt tarkoitan välittömillä sellaisia tilanteita joissa toimitaan saman tien, eikä asioita suunnitella etukäteen. Näitä ovat esimerkiksi elokuvien ja televisiosarjojen katsominen tai musiikin kuuntelu, tai mikä tahansa muu taide tai vastaava. Suurin osa harrastusten tuomasta mielihyvästä on välitöntä, ja kuluttaminen tai shoppailu on usein harrastus tai harrastukseen liittyvää. Näissä siis tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa. Ja älyä tai järkeä ihminen käyttää vain keksiäkseen tekosyitä miksi toimii näissä tilanteissa näin.
Sen sijaan asioihin, joita ihminen pohtii ja ajattelee pitkään, tunteilla ei ole enää niin suuri vaikutus. Eli mitä pidempään ihmisen rationaalinen ajattelu ehtii asioita käsitellä, sitä vähemmän aivojen alkukantaiset tunnereaktiot enää vaikuttavat lopputulokseen. Tästä on esimerkki vaikkapa asunnon hankkiminen, jossa jokin asunto saattaa houkutella aluksi paljon, mutta kun monta kertaa laskee rahat, lainan määrän, työmatkan ja palveluiden sijainnin ja muut rationaaliset seikat, saattaa huomata ettei tämä ihanneasunto olisikaan kovin ihanteellinen. Näin ihminen on "voittanut" tunteen.
Ja edelleen, vaikka suuri osa kirjoituksistani on käsitellyt tunteiden negatiivisa puolia, erityisesti tunteiden vaikutusten kieltämistä, niin silti ihminen on ensisijaisesti tunteva ihminen. Ja sen kieltäminen tai sitä vastaan toimiminen on turhaa. Tunteet ja niistä saatavat positiiviset asiat ovat ensisijaisen tärkeitä ihmisen toiminnassa. Tunteetonta ihmistä ei ole, edes psykopaatit eivät kai ole tunteettomia (he ehkä ovat tunteettomia toisten tunteille, mutteivat omilleen).
Joten ehkä pohjimmainen ajatukseni on ollut tunteiden tunnustaminen ja niiden vaikutuksen myöntäminen. Jos ihminen ymmärtää miksi toimii kuten toimii, eli oikeasti miksi tuntee kuten tuntee, niin hän on ehkä hieman tasapainoisempi ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti