Kävin jokin aika sitten Scrum Master -kurssilla. (Scrum on ohjelmistoprojekteissa käytetty tapa organisoida asiantuntijatiimi itseorganisoituvaksi ryhmäksi.) Kurssin vetäjä, kuulu Jim Coplien, järjesti yhden harjoituksen, jossa kurssin osallistujat muodostivat joukkueita ja kilpailivat erilaisissa kehittymistä vaativissa tehtävissä. Etukäteen Jim valitsi yhden joukkueen, jonka arveli suoriutuvan parhaiten, ja kirjoitti joukkueen paperille joka paljastettiin tehtävän lopuksi.
Jim arveli, että heterogeenisin joukkue, eli joukkue jossa oli paljon erilaisia ihmisiä, voittaisi. Kuuleman mukaan vastaavissa tehtävissä kyseinen sääntö onnistuu jopa 95% tapauksista. Kun joukkueessa on erilaisia ihmisiä, niin he tuovat erilaisia taitoja ja erilaisia näkökulmia, jolloin luovuus ja oppiminen tapahtuu joukkueen sisällä luontevasti.
Tällä kertaa kyseinen ennustus ei kuitenkaan osunut oikeaan. Jimin valitsemalla joukkueella oli alussa vaikeuksia, ja he pääsivät vauhtiin vasta aivan tehtävän loppupuolella. Voittajaksi tuli joukkue, jossa oli hieman vähemmän heterogeenisyyttä, mutta joka toimi sujuvammin yhteen. Itse satuin kilpailuhenkiseen joukkueeseen, joka tuntui välillä keskittyvän sääntöjen kiertoon ja muiden häiritsemiseen enemmän kuin omaan suoriutumiseen, joten pärjäsimme kohtuullisesti.
Mutta miksei tuolla kertaa Jimin ennustus osunut oikeaan? Oma tulkintani oli, että valitussa joukkueessa oli tavanomaista enemmän monimuotoisuutta, sillä siinä oli suomalaisia ja ulkomaalaisia, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, eli varsin eritaustaisia ihmisiä. Joten joukkueella meni alussa paljon aikaa oppia toimimaan yhteen, jolloin muut joukkueet saivat pitkän etumatkan. Tosin täytyy myöntää, että joukkueen kehittymisvauhti oli lopussa suuri, joten jos tehtävä olisi jatkunut pitempään olisi tilanne voinut muuttua.
Joten Jimin peukalosääntö, eli monimuotoisin ryhmä toimii parhaiten, saattaa hyvinkin pitää paikkansa tietyissä rajoissa. Mutta tuon tapauksen perusteella muutkin ominaisuudet vaikuttavat asiaan. Tuo monimuotoisuus ottaa huomioon lähinnä ihmisten tekniset kyvyt, ei yhteistyökykyä. Eli samanlaiset ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, jolloin yhteistyö toimii. Erilaisilla ihmisillä taas on vaikeampaa ymmärtää toisia ja toimia yhteen. Todennäköisesti noilla kursseilla osallistujat ovat suhteellisen samanlaisia ihmisiä, jolloin yhteistyö toimii auttavasti joka tapauksessa. Tällöin monimuotoisuus eli laajemmat taidot saavat suuremman merkityksen. Mutta jos monimuotoisuus on suurempaa, alkaa ongelma olemaan ihmisten yhteistyössä ja toisten ymmärtämisessä.
Joten millainen työtiimi sitten toimii parhaiten? yksiselitteistä vastausta ei ole, vaan kyseessä on monen tekijän summa (tai tulo), mukaanlukien ryhmän taidot ja toisaalta ryhmän yhteistyökyky. Homogeeninen tiimi saattaa suoriutua rutiinitehtävistä hyvin, kun taas luovissa ongelmanratkaisutehtävissä heterogeenisyys on voimavara, edellyttäen että ryhmän yhteistyö toimii.
Mutta onko työskentely mukavampaa homogeenisessä ryhmässä kuin heterogeenisessä? Ryhmässä jossa on samankaltaisia ihmisiä, saattaa helpommin saada ymmärrystä ja arvostusta, ja se voi siksi olla palkitsevampaa (tunteiden kannalta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti