Kokoomus ehdoti karenssipäivää sairauspoissaoloihin. Ilmeisesti tuossa on osin takana pelko että ihmiset väärinkäyttävät sairaslomaa niinsanottuihin krapulapäivien poissaoloihin. Toki jotkut haluavat vähentää työnatajan kuluja muutenkin. Mutta kärjistäen sanottuna pieni osa ihmisistä väärinkäyttää sairauspäiviä, ja sen takia ne halutaan poistaa. Jotenkin tämä tuntuu tutulta, enemmistö kärsii kun vähemmistö toimii vastoin yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä.
Sama tunne tulee kun yhteiskunnassa laaditaan ylenpalttisen paljon lakeja ja sääntöjä ihmisten sujuvan yhteiselon takaamiseksi. Tai tehdään liikennejärjestelyitä, joilla vähennetään onnettomuuksia ja riskejä, mutta samalla haitataan normaalien ihmisten käyttäytymistä. Jotenkin nyky-Suomessa kaikki pitää säätää laeilla tai muilla asetuksilla. Ja sitten ihmetellään kun kuntien menot vain kasvavat. Kuinka aiemmin pärjättiin ilman kaikkea sääntelyä?
Periaatteessa vastustan liian tarkkoja lakeja ja keinoja, joilla rajoitetaan kaikkia ihmisiä kun tarkoitus on vain saada yleisten sääntöjen yksittäiset väärinkäyttäjät kuriin. Se on sääntöjen väärinkäyttöä, sillä tuon yleisen säännön pitäisi riittää kertomaan miten tulisi käyttäyä.
En tiedä miksi Suomessa (ja Euroopassa) halutaan tehdä nykyään aivan liian tarkkoja lakeja. Ensimmäinen ajatus oli, että kun Suomessa kaupungistuminen ja ihmisten yhteiselo tiivistyy, niin aluksi tarvitaan tarkkoja sääntöjä. Mutta sama pätee Euroopan Unioniin, vaikkapa kurkkudirektiivien muodossa, joten siitä ei voi olla kyse. Entä onko sitten kyse yleisestä vapauden painottamisesta vastuun kustannuksella, jolloin joudutaan säännöillä määräämään ihmisten käyttäytymistä? Tämä syiden pohdiskelu on kuitenkin turhaa spekulaatiota.
Koska absoluuttisia totuuksia ei ole, ei voida tehdä myöskään absoluuttisia lakeja. Tai jos on olemassa absoluuttinen laki, niin se joko kuvaa vain hyvin pienen yksityiskohdan, tai sitten se laajenee niin isoksi että se on käytännössä hyödytön. En kuitenkaan ole lakeja vastaan, vaan niitä tarvitaan luomaan yhteiskunnille säännöt. Mutta pitäisi keksiä jokin lakeja täydentävä voima, jolla ihmiset saadaan toimimaan lain hengen mukaisesti, niin ettei lakien tarvitse määrätä jokaista pienintä yksityiskohtaa.
Ideaalimaailmassa toki ei tarvittaisi kuin suhteellisen yksinkertaiset säännöt, kuinka yhteiskunnassa tulee toimia ja kuinka kanssakäyminen muiden ihmisten tulee tapahtua. Ihmiset ymmärtäisivät säännöistä niiden tarkoituksen, joten lain kirjaimen ei tarvitsisi olla äärettömän tarkka kaikkien porsaanreikien sulkemiseksi. Mutta siellä missä on ihmisiä ei voi olla ideaalimaailmaa, saati utopiaa. Aina löytyy väärinkäyttäjiä.
Mutta auttavatko yhä tarkemmat lait estämään näitä väärinkäyttöjä? En usko, eikä normaali yhteiskuntakaan usko, sillä tarvitaan poliisit valvomaan lakien noudattamista. Mutta poliisit eivät voi seurata onko joku henkilö krapulan takia sairaslomalla, sillä poliisien toiminta perustuu lakeihin, eivätkä lait tällä hetkellä tuota valvomista tunnusta, ja toisaalta eihän poliiseilla olisi tuollaiseen resursseja. Toisaalta karenssipäivätkään eivät ole hyvä ratkaisu, sillä ne rankaisevat myös oikeasti sairaita ihmisiä. Joten mitä muuta voisi keksiä?
Vanha tapa oli antaa vastuuta ihmisille itselleen, eli yhteisöt valvoivat yksilöiden käytöstä. Tämän valvonta ilmeni esimerkiksi sunnuntaina papin saarnassa, tai muuten "yläluokan" suorittamana paimentamisena. Samanlaista yhteisöllisyyttä saattaa ilmetä vielä nykyäänkin jossain pienissä kylissä, joissa kaikki tuntevat toisensa, ja toisten asiatkin paremmin kuin kyseiset henkilöt itse. Eli negatiivisia tunteita nousee täälläkin mieleen, sillä moni on paennut pienen kylän ahdistavaa ilmapiiriä ison kaupungin vapauteen.
Nykymaailmassa, jossa ihmiset eivät edes tunne naapureitaan, lienee romantisoitua kuvitella että joku vanhan maailman kaltainen yhteisöjen vastuu toisistaan toimisi. Ovatko yhteiskunnat kasvaneet liian isoiksi, jolloin yhteisöjen vastuu ei enää riitä?
En tiedä ovatko yhteiskunnan suorittama massiivinen lakien säätäminen ja toisaalta vanhojen yhteisöjen sisäinen valvonta samalla suoralla saati toisensa vastakohtia, kuten yllä hahmottelin. Siten en myöskään tiedä onko optimiratkaisu ongelmaan jossain noiden pisteiden välissä, vai koko suoran ulkopuolella. Toisaalta en tiedä onko ongelma edes oikea ongelma, nyt esitin siitä vain kaksi esimerkkiä sairausloman karenssipäiväehdotuksen muodossa ja toisaalta EU:n kurkkudirektiivinä. Enkä pitää lukea tämä teksti myöhemmin uudestaan ja miettiä onko tässä pitävää pohjaa.
Mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että ihmisten yhteiselo vaatisi enemmän yhteisöllisyyttä ja vastuuta omasta ja toisen käytöksestä eikä perustumista yhteiskunnan lakeihin ja sääntöihin. Ehkä halusin vain tuoda tuota mielipidettä tai tunnetta ilmi, ja kehitin mielessäni ylläolevalla tekstillä ikäänkuin järkiperäiset perusteet tuolle tunteelle. Niin ihmiset tapaavat toimia, perustella järjen tuottamilla syillä tunteiden alunperin muodostamaan mielipidettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti