Satuin sairaslomapäivänä vierailemaan Osmo Soininvaaran blogissa ja lukemaan kirjoituksen kommentteja. Lyön nyt varmaan itseeni tietynlaisen leiman, mutta Soininvaaran ajatukset tuntuivat hyvin järkeviltä, kun taas joidenkin kommentoijien tekstit herättivät lähinnä epätoivoa. Itse asiasta en omaa mielestäni mitenkään poikkeavaa kantaa; kohua aiheuttanutta videota ei mielestäni pitäisi sensuroida vaikka se huono olikin, ja on ikävää että muslimimaissa sitä käytettiin levottomuuksien lietsontaan. Noista asioista en kuitenkaan jaksa alkaa vänkäämään, sillä se ei edistäisi yhtään mitään.
Sen sijaan kommentoijien ehdottomuus esimerkiksi sananvapauden suhteen tuntui myöskin lähes yhtä fundamentalistiselta kuin muslimien käytös. Teki mieli lähettää sinne kommentti, mutta en jaksa alkaa väittelemään fundamentalistien kanssa, joten sen sijaan puran asian tänne josta kukaan ei sitä lue:
"Jos te pidätte sananvapautta ehdottomana oikeutena, niin kokeilkaa paljastaa vaikkapa USA:ssa tai Tanskassa jokin armeijaa tai valtion turvallisuutta koskeva asia. Toki paljastamanne asia voi olla hyvää kritiikkiä jostain epäkohdasta tai täysin hyödytöntä tietoa, mutta silti epäilen ettei oikeuslaitos lämpene jos perustelette paljastusta sananvapaudella, tai muutenkaan."
Eli yhteiskunta, joka yrittää edistää kaikkien hyvinvointia ja omaa olemassaoloaan, ei voi olla fundamentalistinen minkään asian suhteen, esimerkiksi sanavapauden suhteen. Yhteiskunnan tehtävä pitäisi olla yrittää saada ihmisten yhteiselo sujumaan mahdollisimman vähillä konflikteilla. Siksi henkilökohtaisesti en ymmärrä että oikeus kritisoida tai loukata toista (raja on häilyvä) olisi automaattisesti suurempi kuin toisen oikeus "kunnialliseen" elämään (en nyt löydä hyvää sanaa tuon "kunniallisen" tilalle).Toki kritiikkiä tulee sallia, mutta on yleensä myös sen esittäjän kannalta parempi muotoilla asia vastaaotettavaan muotoon.
Ja kun ihmiset ovat erilaisia, niin raja kritiikin ja loukkauksen välillä liikkuu, esimerkiksi se mitä nykyään voi jo avoimesti sanoa kristinuskosta saattaa aiheuttaa fundamentalistisissa muslimeissä suurta vastustusta. Toisaalta joku kristitty saattaa loukkaantua hyvinkin pahasti jostain mitä muu yhteiskunta pitää jo tavallisena. Joten miten määritellä esimerkiksi mikä on jumalanpilkkaa ja mikä ei, niin että sen perusteella voisi kirjoittaa yksinkertaisen ja yksiselitteisen lain. En usko että sellaista lakia pystyttäisiin kirjoittamaan, aikojen ja tapojen muuttuessa ja erilaisten ihmisten sitä lukiessa. Tästä olisi jo helppo livetä sivuraiteelle puhumaan yhteiskunnan tehtävistä ja kuinka laajasti yhteiskunnan täytyy puuttua ihmisten elämään, mutta jätetään se aihe tällä kertaa.
Kun vaikuttaa että hyvin harva asia on absoluuttinen ja loukkaamaton, niin en tiedä miten yhteiskunta pystyisi lainsäädännöllä tekemään ihmisten elämästä ongelmatonta, niin että kaikilla olisi vain oikeuksia. Varsinkin kun ihmiset itsessään ovat epärationaalisia ja tunteet vaikuttavat kaikkien toimintaan enemmän kuin he haluavat uskoa. Joten on täysin epärealistista kuvitella että voitaisiin tehdä jokin yhtenäinen normisto "oikeasta" ja muotoilla se lakitekstiksi. Ihmisten täytyy itse ottaa vastuuta omasta tekemisistään ja hyvinvoinnistaan, sitä ei voi sälyttää muiden niskoille.
Sitten hieman spekulaatiota (mikä on vaarallista): Sen huonon muslimipilkkavideon tekijä varmasti kuvitteli itse tekevänsä hyvää. Ehkä hän kuvitteli paljastavansa muslimeiden todellisen luonnon, tai kuvitteli että pilkkaamalla muslimeja he pian oppivat paksunahkaisemmiksi ja suvaitsevammiksi. Hyvien seuraamusten sijaan myös USA:n kansalaisia kuoli ja sen huippujohto joutui sovittelemaan muslimimaiden suuntaan. Ollaanko muslimimaissa tuon jälkeen lähempänä suvaitsevaista yhteiskuntaa? Onko länsimaissa suvaitsevainen asenne muslimeja kohtaan lisääntynyt? Onko maailmanrauha askeleen lähempänä?
Toki mielestäni muslimiyhteiskuntien pitäisi muuttua suvaitsevaisemmiksi, mutten usko että se tapahtuu ennakkoluuloja lietsomalla. Ristiretket miekan voimalla, tehtiin ne sitten kristinuskon tai suvaitsevaisuuden lisäämiseksi, ovat harvoin aiheuttaneet hyvää. Mielestäni parempi tapa levittää länsimaista ihmiskäsitystä on tehdä se levittämällä tietoa positiivisesti. Oppiminen ja kouluttaminen ovat eri asioita. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, eikä pänttäämällä opittu tieto tai asenne mielessä. Sen sijaan jos ihminen itse tajuaa jonkin asian ja pystyy suhteuttamaan sen omiin kokemuksiinsa, vaikuttaa se enemmän ja syvällisemmin kuin pänttäämällä opittu. Toki sen on paljon hitaampaa ja vaivalloisempaa.
Mutta mitä yksittäinen ihminen voisi sitten oppia tällaisesta tapahtumasta? On vaikeampi muuttaa toista kuin omaa asennettaan. Kuitenkin omaa asennetta muuttamalla voi saada paljon suuremman muutoksen aikaan. Mutta on hyvin vaikea edes havaita omia muuttamista kaipaavia asenteitaan,
Joo, tästä kirjoituksesta tuli aika sekava. Pitänee yrittää miettiä omaa filosofiaani tarkemmin, ja yrittää muotoilla se sanoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti