Uskomukset ohjaavat yhä arkiajattelua, totesi Päivikki Antola Tampereen Yliopistosta Aamulehden Vierailija-kolumnissa 22.4.2012, ja viittasi Marjaana Lindemanin tutkimusryhmän työhön Helsingin yliopiston psykologian laitoksella. Esihistoriallisella ajalla täytyi toimia nopeasti selvitäkseen, esimerkiksi oli hyvä piiloutua jos kuuli kahinaa heinikosta. Syy oli useimmiten tuuli, mutta aina silloin tällöin leijona. Siten ne, jotka piiloutuivat nopeasti ajattelematta kahinaa kuullessaan, selvisivät paremmin kuin ne jotka jäivät analyyttisesti pohtimaan kahinan syytä. Eikä evoluutio ohjaa edes luopumaan näistä nopeista toimista, vaikka kokemus toisi vastaesimerkkejä vaikkapa jatkuvan tuulen muodossa. Kolumni erottelee analyyttisen ajattelun tästä nopeasta intuitiivisesta ajattelusta, ja väittää analyyttisen ajattelun olevan toissijainen lajin säilymisen kannalta. Tämä intuitiivinen ajattelu luokittelee asiat nopeasti samankaltaisuuden perusteella, ja kytkee tapahtumia yhteen sen perusteella, miten tapahtumat seuraavat toisiaan.
Erinomainen ajatuksia herättävä artikkeli, kannattaa lukea jos sattuu vastaan tulemaan. Ensimmäinen reaktio sitä lukiessani oli että noinhan se on, ja hymyillä kuinka nykyaikanakin uskomukset yhä edelleen ohjaavat monien käytöstä. Mutta uskomushoidot, taikauskot, piintyneet asenteet ovat vain jäävuoren huippu, äärimmäinen esimerkki, jolla asia on helppo havainnollistaa. Intuitiivista ajattelua esiintyy kuitenkin edelleen vahvasti kaikilla ihmisillä, kaikilla, erityisesti sosiaalisissa tilanteissa ja kun vaaditaan luovuutta ja mielikuvitusta. Kun pitää itseään järki-ihmisenä ja analyyttisen ajattelun kannattajana, voisi olla vaikeaa hyväksyä tämän intuitiivisen ajattelun voima, ja nimenomaan intuitiivinen ajattelu panee hylkäämään todisteet tästä intuitiivisesta ajattelusta.
Mutta jos pystyy hyväksymään että myös meissä kaikissa ihmisissä on molemmat puolet, analyyttinen ja intuitiivinen ajattelu, niin saattaa huomata, että se mitä on esimerkiksi työssä pitänyt pitkän kokemuksen tuomana ammattitaitona ja todennäköisesti analyyttisenä asiana, saattaakin olla intuitiivisen ajattelun käyttöä. Kun työkaveri esimerkiksi ehdottaa jotain ratkaisua johonkin ongelmaan, niin pystyt nopeasti ja välittömästi toteamaan että tuo ratkaisu tarkoittaisi tai johtaisi toiseen asiaan. Luultavasti et asiaan erityisemmin pohtinut ja selkeästi miettinyt että miten asiat vaikuttavat toisiinsa, vaan toteamus tuli salamannopeasti mieleesti. Eli melko puhdas esimerkki intuitiivisesta ajattelusta ehkäpä hyvin analyyttisenä pidetyllä alalla. Usein asiantuntemus onkin kokemuksen tuomaan intuitiivista ajattelua, vaikkakin syy-seuraussuhteilla on vankka pohja ja ne pystyisi jälkikäteen erittelemään. Ja historiasta voisi luetella useita tapauksia, jossa arvostetut asiantuntijat ovat menneet harhaan luottaessaan omaan vanhentuneeseen ja intuitiiviseen ajatteluunsa.
Eli itse siis nielaisin tämän ajattelun jaon analyyttiseen ja intuitiiviseen täysin. Vaikka nykymaailmassa analyyttista lähestymistapaa arvostetaan, niin kuitenkin ihmiset toimivat hyvin suurelta osin intuitiivisen ajattelun ohjaamina, erityisesti tavallisessa arjessa. Eikä siinä ole mitään väärää. Mutta se kannattaa huomioida, että ihmisen luonto ohjaa stereotypioiden ja vastaanvanlaisen luokittelun suuntaan. Joskus olen kommentoinut, että "stereotypiat ovat mielen laiskuutta". Nyt täytyisi ehkä sanamuotoa jotenkin korjata. Edelleen kuitenkin pidän liian vahvaa intuitioon pohjautuvaa ajattelua vahingollisena, jos se johtaa siihen ettei pysty vastaanottamaan muita näkökantoja.
Mutta ei stereotypioista sen enempää. Enemmän minua kiinnostaa havainto, jonka olen ikävä kyllä tehnyt omassakin käytöksessäni monesti. Jos on saanut jostain ihmisestä jonkin kuvan, niin alkaa näkemään kaiken toisen toiminnan sen kuvan läpi. Esimerkiksi jos pitäisi toista ihmistä ahneena, itsekeskeisenä, mustasukkaisena epäluotettavana tai minä tahansa (usein negatiivisena) ominaisuutena, niin saattaisi tulkita kaiken toisen toiminnan siitä johtuvana. Ja kun nämä tulkinnat liittyvät tunteisiin, niin silloin tämä intuitiivinen ajattelu on hyvin vahvassa. Joskus tuntuu että se saattaa vahvistaa itseään, eli tunteen vallassa intuitiivinen ajattelu vie tilan analyyttiseltä ajattelulta. Vasta kun pääsee tästä tunteesta eroon, saattaa pystyä analyyttisestä tajuamaan ettei toisen käytös tässä tilanteessa johtunutkaan tuosta ennakkoluulon asiasta.
Jotenkin tämä asia kiertyy nyt hyvin voimakkaasti jo aiemmin mainitsemani Tunnely-kirjan teemoihin. Eli ihmiset eivät ole analyyttisiä ajattelukoneita, kuten usein halutaan mieltää, ja sanoa ihmisen (analyyttisen) älykkyyden takia nousseen eläinten yläpuolelle. Ehkä ihmisen laajat aivot mahdollistavat vain laajemman intuitiivisen ajattelun (eli vaistojen tai tunnepohjaisen toiminnan) lisäksi enemmän analyyttistä ajattelua kuin muilla eläimillä. Eli yhtä lailla ihminen toimii vielä nykyäänkin monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa intuitiivisesti, sillä jokaista sanaa ja elettä ei voi analyyttisesti pohtia ennenkuin sen sanoo. Ilman intuitiota esimerkiksi normaalivauhtinen keskustelu olisi mahdotonta.
Mutta mihin nämä ajatukset johtavat, miten elämää voi parantaa jos nyt tajuaa kaiken tämän? Luultavasti en ole vielä tehnyt tarpeeksi analyyttista ajattelua, koska en osaa sanoa vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti