Satuin lukemaan kirjaa Avoin vihreä talous ja sen kappale aineettomasta taloudesta herätti taas mielenkiintoni. Nykyäänhän esimerkiksi Piraattipuolue kampanjoi vahvasti vapaata kopioimista vastaan, pitäen esimerkiksi tekijänoikeuksia ja patentteja vanhentuneina. Itse suhtaudun varauksella itsekkäisiin vaatimuksiin vapauksista ihmisille, jos vastuista ei välitetä. Kuitenkin yhdyn monessa kohtaa patentteja kohtaan esitettyyn kritiikkiin, joten asia ei ole mustavalkoinen.
Patenttejä tosiaan käytetään nykyään monopoliaseman saavuttamiseksi ja kilpailun vaikeuttamiseksi. Esimerkiksi varsinkin ulkomaisten matkapuhelinyhtiöiden patenteista osa sisältää hyvin vähän sellaista mitä varten patentit alunperin kehitettiin, eli suojaamaan kehitystyötä ja kehitysponnistuksia. Näistä voisi mainita esimerkiksi monet käyttöliittymän käyttötapaan tai muotoiluun liittyvistä patenteista, jotka oikeasti ovat vain ideoita. Kun oikea kehityksestä johtuva patentointi vähenee, ovat monet yritykset palkanneet patentti-insinöörejä, jotka kirjoittavat ideat kapulakieltä muistuttavalle patenttikielelle, joista alkuperäisen idean keksijän on vaikea tunnistaa omaa työtään, ja sitten näitä patenttisalkkuja käytetään kilpailukeinona. Omasta mielestäni patenttien myöntämisessä pitäisi vain käyttää ankarampaa seulaa. Patentit sinänsä ovat hyödyllisiä jos niitä käytetään oikein, suojaamaan kehittämisestä ja tutkimisesta aiheutuneita kuluja. Tämän toivottavasti harva kiistää.
Varsinainen eli akateeminen tutkimushan ei kaipaa tekijänoikeuksia. Kun jokin tutkija saa työnsä valmiiksi, niin siitä tehdään julkaisu vapaaseen levitykseen. Toki akateemisessa maailmassa on hyvin vaikeaa varastaa toisen työtä, koska vain ensimmäinen julkaisia saa kunnian ja varkaus on helppo huomata. Tutkimustulosten julkaisu on vienyt kehitystä eteenpäin lujaa vauhtia, kun tutkimus voi perustua muiden työhön eikä kaikkea tarvitse selvittää itse. Akateeminen työhän tehdään usein yliopistojen tai muiden laitosten kustantamana, joten tieteellisen tutkimuksen tulokset sinänsä ovat harvoin kenekään ainoa elannon lähde. Toki tärkeät tutkimuksessa löydetyt keksinnöt ovat patentoitavissa, ja hyötyä voi saada sitä kautta.
Selvästi eroava asia on kirjallisuuden tekijänoikeudet. Useimmat kirjailijat kirjoittavat työkseen, joten kirjoista saatava myyntitulo on heidän suurin tulonlähteensä. Vanhastaan kirjojen painamisen työmäärän takia työn kopioiminen ja varastaminen on ollut vaikeaa. Kuitenkin kirjastolaitos on mahdollistanut kirjojen lukemisen kirjoja ostamatta. Tosin kirjailijat saavat jonkinlaisen korvauksen kirjastokirjoista. Kirjastossa kuka tahansa voi lainata ja lukea haluamiansa kirjoja, joten se on mahdollistanut opiskelun ja tiedon leviämisen yhteiskunnassa. Toki moni lainaa kirjastosta kevyempää kirjallisuutta, mutta sekin avartaa ihmisten ajatusmaailmaa.
Kulttuurin eli vaikkapa teatterin, orkesterien, balettien ja oopperan tilanne on aika samanlainen kuin kirjallisuuden. Yhteiskunta tukee niitä, mutta niillä on silti vielä keinonsa saada maksu kuluttajilta. Korkeakulttuurissa vain kustannukset ovat suuremmat kuin lipunmyynnistä saadut tulot, joten yhteiskunnan tuki on monelle elinehto.
Uskon että suurin osa ihmisistä suo keksijöille, kirjailijoille ja kulttuurin tuottajille oikeuden näiden tuotoksiin. Kuitenkin siirryttäessä musiikkiin ja muuhun viihteeseen muuttuu asenne. Tuotoksista pitäisi saada nauttia vapaasti, itselleen korvauksetta kopioiden. Tätä on perusteltu vaikkapa kopioinnin nykyisellä helppoudella. Taiteilijan korvausta työhönsä saati aseman vakautta ei tunnusteta, vaan artistien pitäisi hankkia elantonsa jollain muulla tavalla kuin levityksestä saaduilla tuloilla. Taiteilijoiksi haluavia ihmisiä on paljon, eikä taiteella poikkeustapauksia lukuunottamatta pääse rikastumaan. Suurin osa taiteilijoista on kuitenkin köyhiä, ja tulojen väheneminen entisestään varmasti vähentäisi taiteilijoiden määrää.
Tiedon ja viihteen kopioiminen on entistä helpompaa, joten tämä
kysymys on tullut nykyään entistä ajankohtaisemmaksi. Esimerkiksi
musiikin levymyynti on vähentynyt, eikä uusien ansaintalogiikoiden
kehittely ole vielä korvannut sitä. Esimerkiksi levykkeiden ja muiden
tallennusmedioiden hyvitysmaksut ovat ongelmallisia. Kuitenkin jos
kopioinnille annetaan täysin periksi, niin se todennäköisesti vähentää
täysipäiväisten taiteilijoiden määrää ja mahdollisuuksia tuottaa uutta
taidetta.
Sekä tiedon, kulttuurin että viihteen tuottaminen vaatii paneutumista ja aikaa, joten siitä olisi hyvä saada korvaus elannon mahdollistamiseksi. Tiedon tuottamista arvostetaan ja hyväksytään siitä elannon hankkiminen. Toisaalta tiedon avoin välitys on kehittänyt yhteiskuntaa, eikä nykyinen tietoyhteiskunta olisi mahdollinen ilman tiedon jakamista. Siksi tiedon avoimuutta pidetään tärkeänä, ja yhteiskunta tukee tiedon tuottamista monilla tavoin. Samoin korkeakulttuuria tuetaan. Viihde jää eri asemaan, varsinkin jos siitä saatava elanto vähenee kopioimisen takia. Kysymykseksi nousee, voiko tiedon, kulttuurin ja viihteen erottaa toisistaan, vai pitäisikö niiden tuottamista tukea samalla tavalla?
Tieto on yleensä kertakäyttöistä. Kun kirjan on lukenut ja omaksunut sen tiedon, siihen harvemmin palataan. Tämä on melko yksinkertaista, kun tiedon on saanut omaan päähänsä, ei sitä yleensä tarvitse enää uudestaa lukea. Sen sijaan viihteestä, joka pohjautuu pääsääntöisesti tunteisiin, nautitaan yleensä useita ellei jopa lukemattomia kertoja. Tekeekö esimerkiksi se viihteestä vähemmän arvokkaan kuin tiedosta? Vielä muutama vuosi sitten olisin pitänyt tietoa paljon tärkeämpänä kuin kulttuuria saati sitten viihdettä, nyt en ole enää yhtä varma.
Avoin vihreä talous -kirja ehdottaa ongelmaan ratkaisuksi yhteistä pottia, josta rahaa jaettaisiin kulttuurin ja viihteen tekijöille. Näin mahdollistettaisiin avoimen tiedon lisäksi myös kulttuurin ja viihteen avoin levittäminen. Kukaan ei varmaankaan kyseenalaista vapaan tiedon merkitystä, mutta vapaan taiteen (kultturin tai viihteen) asema ei ole yhtä selvä. Miten sitä pitäisi perustella?
Kyse on kuitenkin arvostuksista, eri ihmiset arvostavat eri asioita. Tiedon arvostamiselle on helppo löytää tietopohjaisia perusteluita, mutta taiteen ja viihteen tarvetta on hankalampi puolustaa. Kuitenkin vaikka tietoa ja järkeä arvostetaan nykyään korkealle, on ihminen kuitenkin pohjimmiltaan vahvasti tunteellinen olio. Taide ja viihde pohjautuvat tunteisiin, joten kokonaisen ihmisen kannalta ne ovat yhtä tärkeitä kuin tieto. Joten siksi omasta mielestäni myös taiteen tukeminen tietotekniikan aiheuttaman rakennemuutoksen aikana olisi tärkeää. Yhteiskunta, joka suosisi vain tietoa taiteen kustannuksella, olisi synkkä paikka.
Tästä kirjoituksesta tuli hieman sekava. Aloittaessani en tietänyt mitä aion kirjoittaa ja mihin päätyä, joten kirjoitelman punainen lanka saattaa välillä katketa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti