Miten uskon? Onko sillä oikeastaan väliä? Mutta kun nykyään netissä tapaa kaikenlaisiä ääri-ihmisiä ja fundamentalisteja, joiden mukaan uskonnot pitäisi kieltää ihmisille vaarallisina, niin ehkä omaa suhtautumista on syytä miettiä. Mitäänhän en asiasta tiedä, eikä luultavasti kukaan muukaan, joten tämä on hyvä paikka spekuloida.
Ehkä Jeesus oli kuin nykypäivän elämäntaidon opettajat (esimerkiksi Dalai Lama, Mahatma Gandhi, Äiti Amma, Tommy Hellsten, Paulo Coelho tai joku muu suosikkisi), joka opetti uutta inhimillisempää kanssakäymisen tapaa. Jeesuksen ajan maailma oli kova, juutalaiset eli vanhatestamentilliset lait ovat melko lähellä Hammurabin silmä silmästä, hammas hampaasta -lakeja. Jeesus opetti sitten ihmisille, että kannattaa käyttäytyä hyvin toisia kohtaan, niin hekin alkavat pian käyttäytyä hyvin sinua kohtaan. Tämä yksikertainen sääntö on helppo havaita normaalielämässä, jos vain uskaltaa. Ehkä Jeesuksen opetus meni tässä pidemmälle kuin muilla aiemmin tai sitten se sattui vain kypsään maaperään, kun se on jäänyt niin voimakkaasti elämään. Joka tapauksessa varmaan silloinkin oli maalaisjärjellä hyvin tajuttavissa, että rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi ja muut opit ovat järkeviä, ja varmasti monet ihmiset niistä silloin innostuivat.
Yhteisöllisyys on ihmisille tyypillistä. Ihmiset hakeutuvat samanmielisten porukkaan, koska silloin tulee helpoiten tunne että muut kunnioittavat ja arvostavat sinua, kun kaikkea ei tarvitse perustella ja olla koko aikaa varuillaan. Samanmielisessä yhteisössä on miellyttävämpi olla kuin erimielisessä saati riitaisessa. Joten kun Jeesuksen ajan ihmiset innostuivat Jeesuksen opetuksesta, oli luonnollista hakeutua samanmielisten seuraan keskustelemaan opeista ja kokemuksista. Joten näitä alkuseurakuntia varmasti syntyi ihan inhimillisistä syistä.
Jossain vaiheessa, viimeistään kun jokin Rooman keisari otti kristinuskon valtion erityiseen suojelukseen mutta todennäköisemmin jo aikaisemmin, alkoivat jotkut ihmiset huomata, että näiden seurakuntien kautta on saatavissa valtaa. Kun ihmisistä puhutaan, niin valta viekoittelee. Tokihan on suuri valta johtaa satojen tai tuhansien ihmisten seurakuntia, joten niiden johtoon oli varmasti tunkua. Ehkä jossain vaiheessa, valtaa pönkittääkseen, nämä kirkonisät muokkasivat Jeesuksen opetusta tai tarinoita omiin tarkoitusperiin, tai sitten vain levittääkseen kristinuskoa helpommin muiden ihmisten keskuuteen. Ehkä tässä vaiheessa syntyivät Jeesuksen jumalisuus ja ihmeteot, kun tarvittiin jotain mystisempää kuin pelkkä rakkauden oppi.
Ja sitten syntyivät viralliset kirkot, johtamaan näitä yhteisöjä. Tuntuu että jossain vaiheessa Jeesuksen opetukset lähimmäisenrakkaudesta jäivät taka-alalle, ja tärkeämmäksi tulivat mahdollisesti keksityt tarinat ihmeteoista ja julistuksellinen usko (usko että pelastut, vain armo voi pelastaa) nousi tärkeämmäksi. Ehkä tuokin on aivan inhimillistä samanhenkisessä yhteisössä, toisten sanomaa on vaikea asettaa kyseenalaiseksi ja toisaalta epävarmuudessaan ihmiset helposti menevät äärimmäisyyksiin.
Ja kun kirkot olivat saaneet tarpeeksi valtaa, niin tokihan valta houkuttaa kaikenlaisia ihmisiä. Ja lisää valtaa saadakseen täytyi käännyttää muita ihmisiä tähän "uskoon", vaikka sitä tehdessä rikottiin alkuperäistä opetusta vastaan. Ristiretket ja monet muut käännytykset ovat mielestäni hyvin kaukana Jeesuksen opetuksen sanomasta, jopa ristiriitaisia.
Mutta voidaanko siis syyttää Jeesuksen opetusta kaikesta pahasta, mitä kirkoissa ja sen nimissä on tehty? Mielestäni ei voi. Samanlaista "inhimillistä" käytöstä on tapahtunut muuallakin kuin uskontojen parissa, esimerkkinä tavallisten ihmisten kulutustottumukset tai vaikkapa kommunismi (toki kommunismissa oli muitakin vikoja, eikä sitä voi verrata Jeesuksen opetuksiin). Toki kaikkea, missä on mystiikkaa tai missä tukeudutaan johonkin edesmenneeseen tai ulkopuoliseen auktoriteettiin, on helpompi käyttää väärin, kuin jotain täysin avointa ja tasa-arvoista asiaa. Tiedettä pidetään avoimena ja tasa-arvoisena, mutta sitäkin pyritään käyttämään hyödyksi omissa valtapyrkimyksissä, esimerkkinä vaikkapa ilmastonmuutos.
Joten jos uskon kuten tuossa yllä spekuloin, niin miksi olen edelleen kirkon jäsen? Enhän tuo ylläoleva ole lainkaan sellaista miten kristinuskossa kuuluisi uskoa. Ehkäpä siksi, että mielestäni nuo Jeesuksen opit lähimmäisenrakkaudesta ovat edelleen voimassa, ja uskon että kirkko tekee myös paljon hyvää. Kirkon piirissä on toki edelleen paljon tuota turhaa oppia (omasta mielestäni), mutta arvostan kuitenkin monen piispan kannanottoja. Huomaa että nämä nykyajan piispat ovat ajatelleet paljon asioita (enemmän kuin minä), eivätkä he ole hakeutuneet hommaan vain vallanhimosta. Omasta mielestäni kirkko voisi keskittyä enemmän tuohon Jeesuksen oppiin lähimmäisenrakkaudesta (jumalisuuden sijaan), eikä jättää sitä noille nykymaailman elämäntaidon opettajille. Mutta ymmärrän että tuollainen muutos on erittäin vaikea tehdä. Pelkkä uskokin voi olla monelle suuri voimavara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti