Monessa yhteisössä on kirjoittamattomia sääntöjä, että tietyistä asioista ei saa puhua. Näitä aiheita ovat yleensä esimerkiksi uskonto ja politiikka. Kielletyiksi ne tulevat yleensä siksi, että niistä puhuminen aiheuttaa usein välittömästi riitoja. Ja riidoista eivät useimmat pidä, erityisesti jos muuten ollaan samanhenkisessä yhteisössä jossa on mukava henki. Joten näistä aiheista keskustelua vältellään.
Kuitenkin nuo aiheet ovat kiinnostavia monen ihmisen kannalta. Uskonto on monelle ihmiselle yksi elämän tärkeimmistä asioista. Politiikka taas vaikuttaa meidän kaikkien elämään, eli miten meidän yhteisiä asioita tässä yhteiskunnassa hoidetaan. Joten miksi näistä aiheista pitäisi vaieta, eli miksi ne aiheuttavat niin paljon riitoja?
Yleensä selkeistä ja yksinkertaisista asioista, eli faktoista, ei saa riitaa aikaan. Esimerkiksi matematiikasta tai tunnustetuista fysiikan laeista riitely on aika tyhmää, koska oikea vastaus on kaikkien tiedossa. Samoin näiden aiheiden monimutkaisetkin asiat harvoin johtavat pitkiin riitoihin, sillä asiat voidaan käydä läpi ja todeta totuus. Sen sijaan mitä enemmän asioihin liittyy ihmiset, sitä hankalampi on määritellä totuus, ja sitä helpommin asioista on riidellä.
Kärjistäen voisi tuon perusteella tietenkin sanoa, että jos asiasta saa pitkän riidan aikaan, niin kyseessä on todennäköisesti mielipideasia eikä fakta. Eli molemmilla väittelijöillä todennäköisesti on vain erilaiset mielipiteet ja painatukset, eikä kumpikaan ole oikeassa. Mutta vaikka tästä saisikin hienon heiton, jolla voisi laittaa naurunalaiseksi kiivastuneet väittelijät, niin olisiko tästä opittavissa jotain hyödyllisempää?
Monimutkaisista ja ihmisiäkin koskevista asioista on mahdollista keskustella "sivistyneesti". Tämä tarkoittaa, että keskustelijat pystyvät kuuntelemaan toisen kantaa ja ymmärtämään sen. Ehkä voisi jopa sanoa että osataan asettautua toisen asemaan, ymmärretään toista. Tällainen keskustelu on usein sivistävää ja siitä voi oppia näkemään että asioilla on usein monta puolta. Ja kun tämän oppii näkemään, niin pystyy ehkä hyväksymään toisten näkökannat. Samalla voi ymmärtää, ettei keskusteltavana olevaan asiaan ehkä ole yksinkertaista absoluuttisen oikeaa ratkaisua, vain siinä täytyy tasapainoilla eri asianhaarojen kanssa.
Mutta miten tällaiseen sivistyneeseen keskusteluun sitten voisi päästä? Uskon että yksi siihen auttava asia on ihmisten tunteiden tajuaminen. Riitely ja muu epäsopu syntyy ihmisten tunteista, ei faktoista. Faktat toki usein aiheuttavat tunteita, kun ne koetaan joillain tapaa. Eikä fakta tässä yhteydessä tarkoita asian oikeutusta (eli filosofi David Humen sanoin, siitä miten asiat ovat ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla). Joten kun keskustelussa tunteet ottavat vallan, syntyy riita eivätkä riitelijät pysty vastaanottamaan järkipuhetta eli ymmärtämään toista. Ihmisillä tunteet ovat voimakkaampia kuin järki, ainakin kaikilla jotka ovat joskus riidelleet.
Joten voidaanko tästä päästä johonkin ratkaisuun, eli voitaisiinko nämä alussa mainitut kielletyt aiheet jotenkin ottaa sallittujen listalle? Ehkäpä, jos ihmiset pystyisivät hallitsemaan tunteensa sekä kuuntelemaan ja ymmärtämään toisia. Mutta siihen taitaa meillä ihmisillä olla vielä pitkä matka. Mutta siihen kannattaisi silti pyrkiä, sillä toisten ihmisten ymmärtäminen on tie viisauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti