Mietin jo eläkeiästä ja työelämästä kirjoittamisesta Juhana Vartiaisen ja muiden provosointien jälkeen, mutta Osmo Soininvaara blogissaan ehti ensin ja hän teki myös hyviä ehdotuksia miten tilannetta voisi parantaa. Joten en siis puutu tuohon asiaan, mutta tuosta keskustelusta sain taas syyn ihmetellä, kun julkisessa keskustelussa Vartiaisen ja muiden kärjistetyt heitot saavat huomiota, mutta asialliset ja rakentavat pohdiskelut eivät?
Tietenkin tässä voisi syyttää mediaa (taas kerran), kun ne tekevät isoja otsikoita kärjistetyistä aiheista, eivätkä nosta asiallisia aiheita esiin. Mutta toisaalta media tarjoaa sellaisia uutisia, joita ihmiset haluavat lukea. Markkinataloutta sekin, kun lukijoiden suosimat lehdet pärjäävät parhaiten, mutta eivät ne jotka ei lueta. Toki monilla toimittajilla on jokin muukin tavoite kuin vain auttaa lehteä pärjämään nykyisessä markkinataloudessa, ja hyviä artikkeleita lehdistä löytyykin, mutta niitä joutuu etsimään, sillä ne eivät ole otsikoissa. Tai ainakaan ne eivät herätä kiivasta keskustelua.
Ja sama ilmiö on nähtävillä yleisillä keskustelupalstoilla. Jos joku haluaa nostattaa keskustelua jostain aiheesta, niin kärjistämällä ja tuomalla asian esille yksipuolisesta näkökulmasta saa varmasti kommentteja ja palautetta. Asiallisiin keskustelunavauksiin taas tulee vain hyvin vähän palautetta. Eli samanlainen ilmiö, joten tosiaankin ehkä onkin parempi etsiä syytä ihmisistä kuin mediasta. Tässäkin jutussa vaarana on, että kun en kärjistä asioita, niin kukaan ei vaivaudu tätä lukemaan.
Vai olisiko sittenkin niin, että asiallisiakin juttuja kyllä luetaan, mutta jos ne eivät herätä tunteita (eli ovat asiallisia), niin niistä ei jakseta innostua. Eli taaskin lukijassa eli ihmisessä tunteet yliajavat järkiperäisen ajattelun tuhatta ja sataa. Joten tunteiden ymmärtäminen ja niiden herättäminen on tärkeää myös tekstin tuottamisessa, ainakin jos haluaa että juttu saa huomiota.
Toisaalta jos juttu herättää vääränlaista tunnetta tai saa aikaan liian voimakkaan reaktion, jää jutun asia tai ydin helposti sivuasiaksi, tai juttu voi saada jopa vastakkaisen vaikutuksen. Tällaisia esimerkkejä löytää etsimättää miltä tahansa netin keskustelupalstalta, kun kärjistetysti esitetty asia aiheuttaa vain kiivaan väittelyn. Samoin voi miettiä, että oliko esimerkiksi Vartiaisen jutun saama vastaanotto sellainen mitä kirjoittaja haki.
Joten voisiko tästä johtopäätöksenä olla, että myös asiallisten tekstien tuottamisessa kannattaa huomioida ihmisten tunteet. Eli kirjoittajilla kannattaisi opiskella tunneälyäkin. Ensinnäkin siksi, että tunteiden kautta jutulleen saa enemmän huomiota, ja toisaalta siksi, että jutun herättämät reaktiot tukisivat kirjoittajan sanomaa. Hmm, mitenkähän tämän juttu olisi pitänyt kirjoittaa, jotta se vastaanotettaisiin parhaiten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti