Oletetaan että kasvihuoneilmiö on vakava asia. Suurin osa asiantuntijoista on sitä mieltä, joten asiaa voisi melkein pitää faktana, mutta oletetaan silti. Skeptikot voivat vaikka ajatella luonnon suojelua yleisesti. Joten kun asia on vakava, niin pitäisi tehdä jotain sen korjaamiseksi. Korjaavia toimenpiteitä on mietitty muun muassa ilmastokokouksissa, kuten Kioto, Kööpenhamina, Durban ja Doha, mutta sopimukseen ei ole päästy. Eurooppa on ollut kärjessä tekemään myönnytyksiä ilmastolle ja luonnolle, mutta kun muut maat eivät suostuneet samaan, niin Eurooppakaan ei voi oman edun nimissä tehdä enemmän kuin muut. Joten Eurooppakaan ei siis tee tarpeeksi. Jos Eurooppa yksinään tekisi lainsäädännön, jolla haitallisia päästöjä vähennettäisiin ja suojeltaisiin luontoa, niin Euroopan talous kärsisi pahasti ja muut maat hyötyisivät.
Joten yksin mitään ei voida tehdä. Vai voidaanko?
Länsimaat vastaavat suurelta osin maailman kulutuksesta. Rahat liikkuvat länsimaissa, täällä on rikkaita ihmisiä, joten talous pyörii länsimaiden ympärillä. Aiemmin myös tullit olivat laajasti käytössä ulkomaankaupassa, ja sillä ohjattiin taloutta haluttuun suuntaan. Toki haluttu suunta oli usein vain oman maan talouden suojelua, halua estää ikävä rakennemuutos. Usein tämä on kuitenkin lyhytnäköistä toimintaa, jolla rapautetaan oman maan kehitys ja talous pidemmällä aikavälillä. Mutta voisiko Eurooppa vielä käyttää tulleja edistääkseen ilmastoasioita? Siis ottaa tiukemmat ympäristölait käyttöön ja tasoittaa eroa muihin maihin tulleilla.
Oletetaan siis, että Eurooppa ottaisi käyttöön tullit, kun tuodaan tavaroita maista jotka eivät halua vähentää ilmastokuormitustaan ja tuhoavat omaa luontoaan. Ensivaikutelma tällaisesta olisi, että se mahdollistaisi taloudellisen toiminnan Euroopassa arkarammista säännöksistä ja korkeammista kuluista huolimatta, sekä toisaalta kannustaisi muita maita liittymään ilmastosopimuksiin jotta heidän vienti Eurooppaan vapautuisi tulleista. Joten ensimmäinen vaikutelma on hyvä, Euroopan maat rikastuvat ja saavat budjettinsa kuntoon tullien ansiosta.
Eurooppa on sitoutunut edistämään vapaakauppaa esimerkiksi WTO:n kautta, joten sopimusteknisesti tullien käyttöönotto ei olisi helppo asia. Toisaalta tullit lisäisivät tuloja valtioille, mutta kansalaisia eli kuluttajia ne köyhdyttäisivät, sillä ulkomailta tuotujen tavaroiden hinta nousisi, samoin oman maan kulutus maksaisi enemmän mahdollisten ilmastorajoitusten takia. Olisiko enemmistö oikeasti valmis alentamaan elintasoaan luonnon hyväksi, vai olisiko tällaisen politiikan ajaminen poliittinen itsemurha?
Tulleilla olisi myös muita sivuvaikutuksia. Muut maat, joiden vienti Eurooppaan vähenisi, köyhtyisivät, koska niiden oma kulutus ei riittäisi korjaavaan viennin vähenemistä. Tällä köyhtymisellä voisi olla dramaattisia vaikutuksia yhteiskuntiin, ja vähimmillään ne voisivat aiheuttaa pakolaisuutta ja maahanmuuttoa Euroopan maihin. Toisaalta vahvat taloudet, kuten Yhdysvallat ja ehkä Kiina, voisivat silti käydä kauppaa keskenään ja saada vapaakaupan aiheuttamat hyödyt talouskasvuun. Joten Eurooppa voisi jäädä tullien takia sivuraiteille, ja köyhtyä entisestään.
Taloudellisesti ajateltuna parempi talouskasvu saadaan kun käydään kauppaa vapaasti koko muun maailman kanssa. Siinä samalla ei tulla muodostaneeksi muureja eri alueiden välille, eikä synnytetä vastakkaiasettelua, vaan edistetään rauhaa. Eli ei aiheuteta itse omilla toimilla rakennemuutoksia, joilla yleensä on ikävä kaiku. Mutta jos maailma on muuttumassa, niin kurssin muuttaminen rakennemuutoksen kautta saattaisi olla pienempi paha kuin jatkaminen täyttä vauhtia kohti uhkaavaa katastrofia. Mutta olen skeptinen asian suhteen, talouden ylivaltaa ei tällä hetkellä voi uhmata millään asialla, ei edes luonnon säästämisellä.
Vapaakauppa tai kapitalismi on hyvä renki mutta huono isäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti